Hyvät ystävät Koti – Suomen keväässä,
April 30th, 2009 | by wroxbox |Lämpöisen aurinkoiset terveiset täältä Etiopiasta. Eräänä päivänä mieltämme ilahdutti suuresti kaunis mustavalkoinen parvi pääskysiä, joiden arvelimme haikailevan Suomen kevättä samalla tapaa kuin mekin. Ne näyttivät jo olevan valmistautumassa matkaan. Meilläkin on jo kesälomalennot varattuna Suomeen ajalle 26.5–26.6.2009.
Viime kirjeemme jälkeen meidän arkemme kohokohtana on ollut koko projektihenkilöstömme kanssa tehty yhteinen viikonlopun mittainen virkistysmatka Awasalle ja Langaano -järven rannalle. Matkan tarkoituksena oli tutustuttaa kahden eri projektipaikkakunnan Ameyan ja Terchan työntekijöitä toisiinsa ja luoda koko projektiin yhteishenkeä sekä tietysti virkistyä niin, että kaikki jaksaisivat vielä tämän jäljellä olevan vuoden puurtaa omilla paikoillaan.
Koko projektimme päällikkö Ato Kebede on ylhäällä keskellä oleva silmälasipäinen, mustavalkoinen herrasmies.
Etiopiassa on vain muutama järvi ja siksi monet olivatkin uimassa elämänsä ensimmäistä kertaa. Käsipohjan opetteleminen oli hauskaa ja kaikilla riitti naurua ja hyvää mieltä.
Virkistysretken jälkeen sitten taas jatkui projektin arki. Aki on ahertanut toista viikkoa taas maaseudulla.Yksi ilon aiheita hieman projektin ulkopuolelta on se, että kun kerroimme Euran seurakunnan lähetystyön johtokunnassa viime kesänä halveksituista savityöläis- manjoista alueellamme Annukan haastateltua heitä, saimme lahjoituksen manja -kylän lähteen suojaukseen. Tällä viikolla projektin kiireiltä löytyy pieni tauko, jolloin tuota lähteen suojausta voidaan sitten ihan käytännössä aloittaa.
Osa meidän työtämme on perehdyttää Kansainvälisyyslinjan opiskelijoita tähän maahan ja täällä tehtävään lähetystyöhön. Niinpä Suomen pääsiäisenä lähdimme Sini Vaaranmaan ja Lila Laukkasen kanssa tutustumismatkalle Airaan ja Jimmaan. Samalla oli mahdollista viedä mahtava nuttulasti ja olla mukana Airassa mm. Helena Räisäsen polioinvalidien ompelukurssin päättäjäisissä.
Nutunkutojien iloksi seuraavia tarinoita:
Joroisissa kirkonseudun lähetyspiiri oli lukenut Vie sanoma- lehdestä nuttuprojektistamme ja kovalla kiireellä neulonut nuttuja. Erään piiriläisen tytär, kansanedustaja Katri Komi oli tulossa Etiopiaan kansainväliseen, eri maiden parlamenttien kokoukseen. Tapasimme hänet kansanedustajille ja suomalaisille maassa asuville järjestetyssä tapaamisessa Suomen suurlähetystössä, jossa sitten sain Joroisten nutut. Nuttuja oli ihailemassa myös Suomen suurlähettiläs Kirsti Aarnio.(vas.)
Airaan lähtiessämme pakkasimme tänne tulleet nutut auton perään ja otin nuo Joroisten nutut erikseen ja ajattelin käydä ne itse viemässä sitten Airan sairaalan synnytysosastolle. Airaan saavuttuamme osastolla oli vain odottava äiti, hän tosin odotti kolmosia. Jännitin, syntyisivätkö kolmoset ennen kuin lähtisimme Airasta pois.
Aina jossakin välissä sitten kävin osastolla katsomassa tilannetta. Pääsiäispäivän iltapäivällä sitten onnisti. Osastolla oli kolmet kaksoset ja yksi muu vauva ja muutama odottava äiti. Kolmoset olivatkin kaksoset ja Aster -rouvan ja hänen äitinsä ilo oli suuri, kun lopulta syntyi vain kaksi lasta. Perheessä oli ennestään viisi lasta.
Kaikki lapset saivat Joroisten nutut ja odottavat äidit olivat huolissaan, saavatko varmasti heidänkin vauvansa nutut. Airan sairaalassa on nyt voitu jakaa nutut jokaiselle kotiin lähtevälle vauvalle. Autolastissamme oli Airan sairaalaan noin vuoden nuttutarve (1500). Nuttuja on tullut arviolta 40 eri pitäjästä ympäri Suomea. Vanhin kutoja on tietääkseni ollut 87-vuotias Kerttu Nurmeksesta. Eurassa kolme sukupolvea naisia oli nuttujen kutojia, samoin eräs terveyskeskussairaalan vuodepotilas.
Nutut ovat niin kertakaikkisen suloisia!
Seuraavan nuttukuorman veimme Jimmassa Äiti – Teresa kotiin, jossa Jimman köyhistä köyhimmät synnyttävät ja jonne viikoittain tuodaan hylättyjä lapsia. Toivottavasti nuttujen kutojat ovat tyytyväisiä, vaikka alkuperäinen kohde vaihtui.
Sydämelliset kiitokset kaikille nutun kutojille sekä Joroisiin että muualle ympäri Suomea sekä hoitohenkilökunnalta että onnellisilta äideiltä! Projekti jatkuu edelleen ja nutut ovat tervetulleita! Muistakaa postittaa ECONOMY-postissa, älkää kirjatko pakettia!
Sitten vielä pieni tarina matkamme varrelta etiopialaisesta jumalanpalveluksesta Airan kirkossa.
Jumalanpalvelus alkoi aamulla puoli kahdeksalta 120 nuoren konfirmoimisella. Sitä ennen yksi heistä kastettiin.
Jumalanpalvelus jatkui normaaliin tapaan, mutta kesken saarnan kirkkoon tuli hautajaissaattue, satamäärin väkeä arkun kanssa keskelle kirkkokansaa. Tietysti suurin osa jäi ulos istumaan, kirkko kun oli jo ennestään aivan tupaten täynnä, samoin pihalla oleva ulkokatos. Vainaja siunattiin ja hautajaissaattue jatkoi matkaansa hautausmaalle. Hautauksen ajan kirkossa laulettiin virsiä. Kun vainaja oli laskettu hautaan, pappi jatkoi saarnaansa. Saarnan loputtua kerättiin kolehti ja pidettiin polioinvalidien (polio on lapsihalvaus, joka ehkäistään yksinkertaisella rokotteella) ompelukurssin todistusten jako. Räisäsen Helena piti siinä yhteydessä kurssin vetäjänä hienon oromon kielisen puheen.
Taas jumalanpalvelusta jatkettiin, vuorossa oli ehtoollisen vietto, jonka yhteydessä kerättiin toinen kolehti. Ehtoollisen jälkeen jaettiin vielä jotain palkintoja, meiltä palkintojen tarkoitus meni ohi. Jumalanpalvelus loppui kello puoli yksi. Joku meistä vitsaili odottaneensa vihkiparia vielä kirkkoon, sitten olisivat olleet yhdessä jumalanpalveluksessa kaikki kirkolliset toimitukset. Siinä kaikkea tätä seuratessa tuli väkisinkin mieleen, että onkohan meillä Suomessa jumalanpalvelukset jotenkin kaavoihinsa kangistuneita ja aivan liian lyhykäisiä? Vai miten sen asian kanssa oikein on? Jumalanpalveluksen jälkeen juhlimme ompelukurssin ja seurakunnan työntekijöiden kanssa syömällä paikallisessa ravintolassa maukkaan insera ja wotti -aterian.
Matka Addis Abebaan sujui hyvin ja arki alkoi…niinhän se aina
Monin lämpimin terveisin
Pirkko ja Aki Tuppurainen