Tuppurainen | Pirkko & Aki

Terveiset alkavan kuivan kauden Afrikasta.

November 13th, 2008 | by wroxbox |

Dembi Dollossa

Viime kirjeessä odottelimme Liisa Leinosta Dembi Dolloon opettajaksi. Liisa tuli torstaina 2.10 ja me Akin kanssa veimme hänet Dembi Dolloon, opiskelijamme Kerttu oli matkassa mukana. Matka meni hyvin, aamulla 4.10 lähdimme matkaan puoli kuusi ja olimme illalla puoli kuusi Räisästen luona Airassa, jossa vietimme yhden yön. Sarkkisen Markun ja Mattilan Riikan rakentama sauna oli lämmitetty matkalaisille. Jälleen kerran muistelimme Markku ja Riikka – talkoolaisia kiitollisuudella. Seuraavana aamuna 5.10 suuntasimme kohti Dembi Dolloa, jossa meitä odotti lounas Akin aikoinaan rakentamassa opettajan asunnossa, mihin Liisa majoittui. Kiertelimme ja katselimme koulun aluetta, jossa olimme asuneet viitisen vuotta 80-luvulla. Puut olivat kasvaneet kovasti, lasten kiipeilypuukin oli tosi iso. Kaikki opettajan asunnot, joita Aki aikoinaan rakenteli, olivat hyvässä kunnossa. Silmissämme näimme lapsiemme siellä juoksentelevan pieninä pellavapäinä…

Seuraavana päivänä 6.10 olimme neuvottelemassa Dembi Dollon hiippakunnan johtajien kanssa. Muistelimme menneitä, vaikeita kommunismin vuosia ja mietimme, miten lähetyksemme työ voisi siellä jatkua. Kovasti meidän lähetystämme pyydettiin lähettämään opettajia Dembi Dollon kouluun. Liisa jäi kolmeksi kuukaudeksi Dembi Dolloon. Söimme paikallisessa ravintolassa ja matkasimme takaisin Airaan.. Sauna oli taas lämpimänä ja herkulliset wotit valmiina. Seuraavana aamuna 7.10 katselimme auringon nousua matkalla kohti Addis Abebaa. Yritimme ehtiä Norjan lähetyksen 60-vuotisjuhlaan, mutta tulimme liian myöhään pääkaupunkiin ja juhlat jäivät väliin.

Räisäset asuvat Airassa samassa talossa kuin mekin 1990–1991. Ovella kävi jatkuvasti ihmisiä pyytämässä erilaista apua, koulumaksuja, vihkoja, kyniä, ruokaa jne. Kaiken työnsä lisäksi Räisäset jaksoivat ihmeen kärsivällisesti kohdata näitä ihmisiä! Airassa on koko kirkon ainut hiippakuntatason diakoniatyön toimisto ja työntekijä. Saimmekin mukaamme diakoniatyön koulutusohjelman projektisuunnitelman. Se lähti kommentoitavaksi Valkeapään Tarjalle Suomeen, Tarjahan on ollut luomassa tähän hiippakuntaan diakoniatyötä. Jos Tarja hyväksyy projektisuunnitelman, sitten meillä on edessä rahoituksen etsiminen.

8.10 oli kiireinen päivä, hoidimme pankki- ja postiasioita, pesimme matkapyykkiä, vastasimme tärkeimpiin posteihin ja Aki hankki projektiinsa materiaalia. Hän laittoi myös lähetyksen kirjanpidon ajan tasalle. Illalla yhdeksän aikaan saimme kuusihenkisen ryhmän Haminan seuduilta vierailulle. Tämä ryhmä oli tullut tutustumaan Good Samaritan nimisen hyväntekeväisyysjärjestön työhön. Kello oli lähemmäs puoli yötä, kun he malttoivat jatkaa majapaikkaansa. Meillä olisi ollut yhteistä puhuttavaa vaikka kuinka paljon!

Aki lähti aamulla 9.10 viiden aikaan Ammayaan ja toi tullessaan 11.10 projektin Ammayan koordinaattorin, Godeton Addikseen hakemaan huollossa ollutta kuorma-autoa ja putkikuormaa projektia varten. Minä yritin sinä aikana mm. hoitaa Lehtisten työlupia eteenpäin. Suomalaisten raamattupiirikin oli meillä ja oli mukavaa tutustua kahteen uuteen kokkolalaiseen tyttöön, jotka olivat tulleet juuri Etiopiaan.

Sunnuntaina 12.10 osallistuimme suomalaiseen jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahveilla meitä puhuttikin kovasti uusi hyväntekeväisyysjärjestöjä koskeva lakiesitys, joka tulee huhujen mukaan eduskunnan käsittelyyn ihan lähiaikoina.

13.10 Hoidimme auton myynti- ja ostoasioita. Minä kävin (odotin 4 tuntia istuskellen johtajan huoneessa, vaikka johtaja arveli, että kymmenen minuuttia menisi!) kirkon kirjakaupassa hankkimassa Jimman presbyteerin koulutusohjelmaa varten Raamattuja.

14.10 Lähdimme kuuden aikaan aamulla Aki, minä ja Kerttu matkaan, suuntana projektialue. Ehdimme poiketa Pihlavilla Jimmassa sen verran, että söimme ja vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset Ainon kanssa. Tauno oli omassa projektissaan jossakin maaseudulla. Otimme Jimmasta mukaan projektijohtaja Kebeden. Ameyassa satoi taas aivan kaatamalla. Juoksimme Kertun kanssa kotiin liukastellen jyrkkää mäkeä. Minulla oli tietokonelaukkukin kädessä. Välillä jouduimme ottamaan kengät jalasta, kun oli niin liukasta. Mutta selvisimmepä – tosin aivan läpimärkinä! Aki vei tavarat varastoon ja auton kaupungintalon pihalle parkkiin.

Seuraava päivä 15.10 meni Ammayan raamattukoululla, jossa Kerttu teki projektiimme liittyvää vammaistutkimusta eri puolilta raamattukouluun tulleiden oppilaitten parissa. Kävimme myös ala-asteella sopimassa ajan piirustuskilpailun palkintojen jakoon. Aki kävi Kebeden ja Godeton kanssa tutkimassa Sheri Sauwan koulun paikkaa. Hallitus oli jo palkannut opettajat vaikka kouluprojekti oli vasta alkutekijöissä. Paikalle oli kyhätty ruohosta väliaikainen koulu. Ekaluokkalaisia oli 95. Kebedellä oli neuvotteluja kuntainliiton hallintoviranomaisten kanssa ja vielä iltahämyssä koko projektin henkilökunta kokoontui yhteiseen neuvonpitoon. Illalla Kerttu ja minä valmistelimme Ameyan terveyskeskuksen työntekijöille kyselylomakkeen vammaisasioista.

16.10 Aki ja Kebede lähtivät seitsemän aikaan aamulla toiselle projektipaikkakunnalle Terchaan. Yhdeksän aikaan heillä oli neuvottelu kaupungin varajohtajan, kaupungin vesiosaston ja koulutoimen johtajien kanssa. Viime kirjeessä mainitsemastamme steering komitean kokouksesta päivämäärä sovittiin. Minulle sovittiin koulutusohjelma keskiviikoksi 22.10 (hieno juttu, se onkin jo pitkään ollut yksi stressin aihe) Lounaan jälkeen Aki ajoi Kebeden Jimmaan ja iltayhdeksältä hän oli turvallisesti takaisin Ammayassa ja toi tulleessaan Jimmasta kaksi sementtimiestä projektiimme.

Me Kertun ja tulkkimme Alemaijun kanssa jaoimme piirustuskilpailun palkintoja iltapäivän helteessä, mutta paikalla oli vain noin kolmasosa palkintojen saajista. Täällähän koulua käydään kahdessa vuorossa ja osa oppilaista olisi siis tavoitettavissa aamulla. Opettajat yrittivät kepit kädessä pitää jonkinlaista järjestystä paikan päällä ja välillä keppi viuhuikin aika vauhtia! Minulta pyydettiin metsitysprojektia Ammayaan.

17.10.08

Aamu alkoi palkintojen jaolla (nyt taas kaikkien palkintojen saajien sanottiin olevan iltavuorossa) ja iltapäivä jatkui palkintojen jaolla. Jako jäi taas kesken, koska palkintojen saajat olivatkin aamuvuorossa. Aloin jo kyllästyä koko jakoon ja otin loput palkinnot mukaani. Katsotaan, mitä lopuilla tehdään tulevaisuudessa. Oppilaat puhuivat meille ahkerasti englantia: ”Pirkko, what is your name (Pirkko, mikä sinun nimesi on?) Where are you go? (Oikea muoto olisi where are you going? Minne olet menossa?) Kun sen koululle mennessä ja tullessa kuuli satoja kertoja, alkoi jo vähän kyllästyttää. Ne jotka eivät englantia osanneet, virkistivät meitä forenzi -huudoillaan (ulkomaalainen). Yläkoulun rehtori pyysi uutta tietokonekurssia ja tyttöjen vessaa Ammayan yläkoululle.

Lauantaiaamu 18.10 alkoi Ammayan kotimme naapurihuoneissa pidetyillä aikamoisen äänekkäillä rukouskokouksilla. Aki rakensi raamattukoululle suojattua lähdettä, me Kertun kanssa siivosimme aamupäivän. Iltapäivällä lähdimme paikalliselle torille. Se oli ensimmäinen kuivan kauden tori ja ihmisiä oli aivan valtavasti. Meidän perässämme kulki koko ajan iso seurue tarkkaillen, mitä sanomme ja mitä ostamme. Onnistuin kuitenkin ostamaan banaaneja ja sipuleita. Kerttu hankki sateenvarjon (Päivänvarjoksi niin kuin kaikilla muillakin tähän vuoden aikaan on) ja huivin sekä kiillotutti kenkänsä. Minä löysin ihmeekseni Akille paidan. Kävelimme pääkatua kotiin ja aloin ihmetellä kontinjan kielistä sanaa qalziya, joka toistui aina, olipa seurassamme millainen seurue tahansa. Illalla selvitin sanan ja kävi ilmi, että koko kansanjoukko oli ihmetellyt miten tuolla ulkomaalaisella voi olla jalassa samanväriset sukat kuin sen ihokin. Eli minulla oli vaaleanruskeat nylon-nilkkasukat. Siinäpä sitä ihmettelemistä, ei olisi ihan heti arvannut!

Iltahämyssä tulkkimme Alemaiju poikkesi kylässä ja toi anomuksen saada tietokone Ammayan raamattukoululle. Alemaiju on ollut lähetyksemme ja Pusulan seurakunnan stipendiaatti ja käynyt kirkon pappisseminaarin koulutuksen. Nyt hän on rehtorina Lähetysseuran ja Helsingin seurakuntayhtymän rahoittamassa Ammayan uudessa raamattukoulussa, jonne Aki Suomen valtion kehityshankevaroin rakennuttaa vessoja. Mielenkiintoista!

Sunnuntaiaamu 19.10 alkoi Akilla kello 3 ja minulla 04.20. Arvatkaapa, mikä meidät herätti? Paikallisen ortodoksikirkon kaiuttimien kautta koko kaupungille kuulunut papin desitointi. (laulun tapaista) Aki lähti puoli yhdeksän aikoihin hakemaan kahta haminalaista vierastamme Jimmasta. Me Kertun kanssa osallistuimme paikalliseen Ammayan seurakunnan jumalanpalvelukseen. Valitettavasti harva puhuja osasi käyttää hyvätehoisia kaiuttimia hyödykseen. He huusivat niihin niin kovaa, että koko saarnan ajan minun oli pidettävä sormia korvissa, koska niihin koski niin kovaa. Nyt tekin tiedätte, mihin kaikkeen lähetystyöntekijä saattaa tarvita korvatulppia (tämä tarina on ikävä kyllä totisinta totta!). Aki ja vieraat tulivat illan suussa ja vieraat pääsivät yöksi paikalliseen hotelliin. Sunnuntaina minulta pyydettiin syntetisaattoria Ammayan kirkkoon.

Maanantaiaamuna 20.10 vieraille ja omalle väelle tarjoiltiin kaurapuuroa ja sitten vieraita tutustutettiin projektiimme. Lounaan jälkeen vieraat ja Kerttu lähtivät Akin kyydissä Jimmaan, jossa he tutustuivat Pihlavien työhön ja kummilapsitoimintaan. Illaksi Aki taas reissultaan ilmestyi Ammayaan.

Tiistaina 21.10 suuntasimme kohti Terchaa. Kävin koulutoimenjohtajan kanssa kertomassa alakoululle seuraavaksi päiväksi sovitusta hygieniakoulutuksesta. Pääsimme Terchan kodin lämpimään suihkuun!

Keskiviikkona 22.10 oli sitten koulutuksen vuoro. Koulutoimenjohtaja oli paitsi hyvä tulkki myös hyvä kurinpitäjä. Välillä hän hyppäsi pulpetille ja viuhautti keppiään! Aamulla koulutettiin noin 400 oppilasta. Väliajalla hajosi videotykistä lamppu ja varalamppua ei tietenkään ollut. Mutta Terchasta löytyi lainaksi videotykki ja niin iltapäivän 650 oppilasta saivat hekin oman koulutuksensa. Iltamyöhään ehdimme Jimmaan Pihlavan Ainon valmistamalle iltapalalle.

Torstai 23.10 sujui Kertun ja meidän matkustaessa Addikseen ja arvatkaapa oliko ihana illalla mennä matkan jälkeen saunaan!

Lämpimin terveisin Pirkko ja Aki Tuppurainen