9.2.2003 – Addis Abeba
February 9th, 2003 | by wroxbox |Lämpimät terveiset aurinkoisesta Addis Abebasta. Tuhannet kiitokset teille kaikille, jotka järjestitte meille mieliin painuneita lähtöjuhlia. Kiitos kaikista hyvän matkan toivotuksista ja lähtölahjoista. Tunsimme, että saimme lähteä seurakunnan siunaamana ja monien rukousten saattelemina.
Kahden viikon lähtöloma meni nopeasti käytännön asioita järjestellessä. Kaikkien lähetysasioitten ohella saimme viettää Antti-poikamme ja Heidi Lehdon talvista hääjuhlaa.
Harvoin kai elämässämme on tapahtunut lyhyessä ajassa niin paljon kuin Suomen viimeisen kahden viikon ja näiden Etiopian kolmen ensimmäisen viikon aikana. Lähdimme Suomesta ja tulimme Etiopiaan monia ystäviä tavaten. Lentokentällä olivat meitä vastassa Heinolat, jotka ottivat meidät vieraanvaraisesti kotiinsa. Myös etiopialaisia ystäviä on ollut ilo tavata ja olemme saaneet herkutella inseralla ja wotilla!
Mekane Yesus -kirkolla on aina tammikuun lopulla yhteistyökokous, johon eri maista tulee yhteistyökumppaneita. Kansanlähetyksen edustajana oli Väinö Halonen ja kenttävierailulla oli myös pastori Mikko Tiira.
Samaan aikaan kanssamme tuli Etiopiaan poikamme Pekka, Tiina-vaimonsa kanssa. Pekka on tutustumassa lähetystyöhön Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjan kautta, Tiina tekee työharjoitteluaan Seinäjoen ammattikorkeakouluun.
Kenttävierailun ohjelmaan kuului Mikko Tiiran tutustuttaminen Kansanlähetyksen työpisteisiin. Me lähdimme oppaiksi tutustumismatkalle siinä sivussa matkaan pääsi vielä pikku- Tuppuraisetkin, Pekka ja Tiina.
Ajoimme ensin Airan sairaalaan, jossa olimme työssä 1990-1991. Sen jälkeen Airaan on valmistunut uusi sairaalarakennus, joka vanhaan verrattuna on uskomattoman hieno. Lisäksi Airaan on valmistunut uusi sairaanhoitajakoulu, jonne Euran srk -yhtymä lahjoitti Riemuvuosimäärärahoina 50.000 mk. Hyvin oli käytetty se avustus! Sairaalan ylilääkärinä on Antti-poikamme leikkikaveri Samuel Bora. Voitte arvata, että vastaanotto oli sydämelline!
Airasta matkustimme Dembi Dolloon, jossa työskentelimme 1981-1984 ja 1985-1987. Tutustuimme lähettiemme Ulpu Leinon, Liisa Romppasen ja Tarja Valkeapään työhön ja työpisteisiin. Meille perheenä oli myös koskettavaa tavata entisiä apulaisiamme perheineen. Olisittepa nähneet, kun Hanna-apulaisemme tapasi Pekan 14 vuoden tauon jälkeen. Kyyneleitä taisi olla yhden ja toisenkin silmissä. Pekka muistettiin vauvana, jota oli kylvetetty vauvana kotitalousluokassa, kun äiti opetti lastenhoitoa. Pekka kuuli yhä uudelleen ja uudelleen, miten paljon hän oli kasvanut!
Valokuvia otettiin lapsuuden maisemista ja ystävistä vaikka kuinka paljon. Tiinastakin oli mukavaa vihdoin nähdä Pekan lapsuuden maisemia. Minusta oli liikuttavaa myös käyttää puheenvuoro Dembi Dollon kirkossa. Monet teistä varmaan muistatte tuon kirkon, joka oli viisi vuotta suljettuna 80-luvulla ja jonka avautumisen puolesta monet teistä rukoilitte.
Dembi Dollosta jatkoimme matkaa Jimmaa. Kyytiin tuli vielä lisäksemme Romppasen Liisa, jonka lento Addis Abebaan ei tullutkaan sovittuna päivänä Dembi Dolloon. On siis asioita, jotka eivät ole muuttuneet… Autossa oli ahdasta, tiet olivat tosi huonossa kunnossa, lämpöä oli varmaan liki 40 astetta, tie pölysi ja koko ajan eteen saattoi tulla lehmä, lammas, koira tai joku jalankulkija. Muisti on kummallinen, jotenkin se kultaa muistot. Emme muistaneet, että matkustaminen on niin mahdotonta puuhaa!
Iltamyöhällä saavuimme Jimmaan, missä Kivirantojen perhe ystävällisesti otti meidät vastaan ja siskonpeti valmistui käden käänteessä olohuoneen lattialle. Liisan lento Jimmasta Addis Abebaan ei myöskään onnistunut ja niinpä Annemaria Kiviranta pakkasi kolme lastaan ja lasten opettajan Juhani Eskolan autoon ja he vuorostaan lähtivät Addis Abebaan viemään Liisaa, jolla sitten jo samana iltana oli jatkolento Suomeen.
Tutustuimme Jimman presbyteerin(rovastikunta) työhön kahtena päivänä. Sovimme Pekan ja Tiinan harjoittelupaikoista, tutustuimme Tapio Kivirannan työhön, tutustuimme orpolapsityöhön ja AIDS -työhön sekä presbyteerin tiloihin ja työntekijöihin.
Teimme myös päivän matkan Ammayaan, Meidän on tarkoitus sijoittua juuri Ammayaan.. Olemme aina ajatelleet, että Dembi Dollon kukkulat ovat Etiopian kaunein paikka. Ammayan huikaisevan kauniit vuoret nähtyämme tulimme toisiin ajatuksiin.
Antti-poikamme antoi meille ”matkaevääksi” Psalmin 121
”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.”
Emme voisi kuvitella sopivampaa Raamatun kohtaa nähtyämme Ammayan.
Ammayassa puhutaan kontan kieltä, jota emme olleet ennen kuulleet. Nyt osaamme sitä yhden kokonaisen sanan. Päivää on kontaksi sharon. Tervetuloa mukaamme oppimaan kontan kieltä! Seurakunnan työntekijät teurastivat vierailumme kunniaksi lampaan, me odottelimme pari tuntia ruuan valmistumista, mutta hyvää siitä tuli! Tapio tarjoutui maksamaan lampaan. Hinta oli 130 birriä = 14 €. Paikallisen evankelistan kuukausipalkka on n.150 birriä!! Ammayasta kuulette varmasti vielä lisää…
Matkamme jatkui takaisin Addis Abebaan, jonne muutaman päivän sisällä saapuivat kaikki muutkin lähettimme. Meitä oli yhteensä 17 henkeä ja meno vierastalossamme kuin linja-autoasemalla. Euralaisia oli paikalla 6, kun naapurista Lähetysseurasta poikkesi kokousedustaja Päivi Anttila paikalle!
Seuraavaksi oli ohjelmassa neljän päivän mittainen lähettikokous Debre Zeitissä, noin 50 km Addis Abebasta etelään. Asialista oli pitkä!
Meidän kannaltamme tärkein ja ehkä pikkaisen yllättäväkin päätös oli, että minusta (Pirkko) tehtiin SEKL:n Etiopian työalan esimies. Tehtävä tulee viemään työajastani arviolta noin puolet. Akin vastuulle tuli kalusto – arvatkaa, onko helpottavaa epätekniselle esimiehelle, ettei tarvitse huolehtia autoista eikä muistakaan vempaimista!
Ensimmäinen esimiestehtävä oli toimia SEKL:n edustajana Suomen suurlähetystössä
Suomen ortodoksikirkon metropoliitta Ambrosiuksen vierailun kunniaksi järjestetyllä lounaalla.
Sitten oli ohjelmassamme neuvottelu työstämme Metun hiippakunnan piispan ja työntekijöiden kanssa. Neuvottelussa sovittiin, että ensiksi Aki aloittaa hometaloremontin tähän SEKL:n taloon Addis Abebassa ja minä perehdyn esimiehen tehtäviin. Euralaisia tulee lisää maaliskuun alussa (Vesa Stenberg ja Timo Lehto) ja sitten on vuorossa Akin johdolla euralaismiesten putkiremontti Dembi Dollon koulussa. Minä olen luvannut mennä miesjoukon kokiksi. Putkiremontin jälkeen on jo varmasti tullut Suomen ulkoministeriöstä rahoituspäätös Ammayan vesiprojektista ja sitten alamme miettiä sitä savimajamme (!) rakentamista Ammayaan.
Kaikkien lähettien työlupatilanne Etiopiassa on erittäin vaikea, toivomme että Ammayan projektin avulla saisimme oman työlupamme.
Monin terveisin
Pirkko ja Aki Tuppurainen