Kotiin on tilattava öljyä ja sanomalehti, PowerPoint – esitys olisi saatava pian valmiiksi, jotta pääsisimme lupaamissamme lähetystilaisuuksissa ja tulojuhlissa esittelemään omaa ja Mekane Yesus – kirkon työtä. Haaveenamme on myös päästä uimaan ja lisäksi ulkoilemaan puhtaassa ilmassa ja hoitamaan täällä Addis Abeban saastuneessa suurkaupunki-ilmassa rapistunutta kuntoamme. Kirjastoon on ihana päästä valitsemaan itselle mieluista suomalaista lukemista. Iso suklaakonvehtirasia, iso purkki jogurttia, graavia lohta ja ruisleipää ovat myös ensisijaisella hankintalistalla. Sellaista kaikkea on suunnitteilla tuloloman ajaksi 6.11–6.12. Aki menee jo marraskuussa takaisin entiseen työhönsä, jos vielä pääsee. Minä menen entiseen virkaani Euran seurakunnan diakoniatyöntekijäksi ja aloitan 1.1. 2010.

Toivomme tapaavamme monia teistä lähetystilaisuuksissa. Seuraavaa on jo sovittu:

1.11 klo 14 tulo Suomeen

2.11 aamu varattu nuttuteeveen katsomiseen

10.11 Hinnerjoen seurakuntakodin lähetyspiirissä klo 18

11.11 Honkilahden srk -kodilla keskiviikko-kerhossa klo 12.30

11.11 Euran seurakunnan kirpputorin teemaillassa srk -keskuksessa (?) klo 1815

15.11 Nokian kirkossa perhejumalanpalvelus ja sen jälkeen ”Olkkari”

22.11 Hämeen Kansanlähetyksen sunnuntaiseurat Lähetyskodilla Tampereella klo 16

2.12 Lavian seurakunnassa klo 13

6.12 Kesäloma alkaa

1.1.2010 Pirkko aloittaa työt

6.1 Euran seurakunnan jumalanpalvelus ja kirkkokahvit

Pudasjärveltä odottelemme vielä päivämäärää lähetystilaisuuteen.

Täällä Etiopiassa pahvilaatikko- ja hyvästelyallergiamme ovat pahimmillaan. Yritin laskea, monesko muutto ja koti nämä oikein ovat. Päädyin jonnekin 30 tienoille. Olen kertonut monille teistä, että muutot olivat helppoja jonnekin tuonne 15. muuttoon asti, sen jälkeen ne ovat tulleet aina vain vaikeammiksi. Kyseessä ei siis ole tavaroiden kasaan laitto vaan henkinen muutosprosessi. Tässä työssä on kai pakko kovettaa tunteitaan, niin usein joutuu sanomaan jäähyväisiä, muuten tätä ei kerta kaikkiaan kestäisi. Tässä vaiheessa ehkä ovat päällimmäisenä kuitenkin tekemättömät työt, kaiken saaminen valmiiksi täällä, että voisimme hyvillä mielín astua lentokoneeseen. Mutta haikeaa tämä on!

Kalenterini välissä on kaikenlaisia muistilappuja asioista, joita pitää vielä ennen lähtöä ehtiä tehdä. Taidan laittaa tämän aamuisen lapun tähän malliksi:

• Selvitä väärälle tilille mennyt hiippakunnan avustus
• Kysy Lehtisen Nathanaelin oleskelulupaa
• Kysy Akin työlupaa kirkon toimistosta

• Muista viedä Helena Räisäsen oleskelulupa kirkon toimistoon

• Käy kuvaamassa kirkon uusi pääsihteeri, kun hän tulee matkaltaan
• Hanki projektin työntekijöille lähtölahjat
• Tee tietokoneelle työaikaseuranta Ulkoministeriölle
• Hyväksy lähetyksen kuitit
• Maksa Lehtisten Noahin kotikoulu Binghamissa
• Tee kalusteluettelo ja luettelo omista tänne jäävistä tavaroista
• Osta Viljasen perheelle heidän tilaamansa kahvi
• Käy ruokakaupassa, vieraita on nyt kuusi ja viikonloppuna tulee 5 lisää
• Osta mausteet härskiin voihin
• Teetä kanawotit lapsille
• Käy ostamassa opiskelija Henriikan kanssa lammas
• Vie passikuvat teetettäväksi valokuvaamoon
• Selvitä yöpyminen Metussa, jonne olemme ensi viikolla menossa katsomaan

Kansanlähetyksen uutta mahdollista projektialuetta Darimussa

• Pakkaa joka välissä pahvilaatikoihin tänne jääviä tavaroita
• Ala pakata matkalaukkuja ja miettiä, mitä mahtuu 46 + 46 kiloon!

Akilla on omat muistilappunsa, mutta pääasiassa hän on tehnyt todella pitkiä työpäiviä ja lopetellut projektia, vielä on pihassa iso pino putkia odottamassa kuljetusta Terchaan. Samaan autokuormaan odotellaan kirjapainosta loppuja hygieniakirjoja. Parturiin pitäisi vielä ehtiä ennen Suomeen tuloa. Ameyan ja Terchan koti on kaihoisin mielin purettu ja tavarat kuljetettu Addis Abebaan.

Ikimuistoisia lähtöjuhlia.

Meille on pidetty monia mukavia lähtöjuhlia. Jimman rovastikunnassa rovastikuntakokouksen edustajat halusivat rukoilla puolestamme kokouksessaan. Söimme yhdessä kokousedustajien ja Jimman lähettien kanssa ihanan juhlalounaan, jolla meidät hyvästeltiin ja Lehtiset toivoteltiin tervetulleiksi.

Rovastikuntakokous rukoilee puolestamme

Ameyan seurakunnan juhlissa

Ameyan seurakunnan työntekijöitä kanssamme

Aki ja Ameyan poliisit herkuista notkuvan juhlapöydän ääressä

Ameyan seurakunnan vanhemmisto oli pystyttänyt rakenteilla olevan kirkkonsa taakse teltan juhlia varten ja tarjolla oli puheita ja maistuvaa ruokaa. Juhlassa julkaistiin hygieniakirja, jonka kirjoittelimme yhdessä Ameyan raamattukoulun rehtorin Alemayehun kanssa kontinjaksi. Kauniit, Jarkko Viljasen ottamista kuvista tehdyt hygieniajulisteet annettiin kehystettyinä kuvissa olleille henkilöille. Seurakunta oli ostanut Akille kuokan (kontinjan kielellä Konta, Ameya sijaitsee Konta Special Woredassa), lahjan perusteena oli, että Aki oli opettanut Ameyan kaupungin arvostamaan työn tekoa, Muitakin lahjoja saimme, mm. minä sain Ameyan naisilta neonvihreän sängynpeiton ja neonväriset, virkatut, sohville laitettavat liinat ja molemmat saimme hienot kultakehyksiset kunniakirjat. Olimme hyvin liikuttuneita kaikista saamistamme huomionosoituksista. Konta Special Woreda oli järjestänyt myös juhlan, johon kunnan virkamiehet osallistuivat ja teurastanut lampaan juhlan kunniaksi. Hygieniakirjat ja hygieniajulisteet ojennettiin juhlallisesti kuntainliiton koulutoimistolle ja terveystoimisto jaettavaksi eteenpäin. Kunniakirja kainalossa lähdimme tästäkin juhlasta.

Aki ja Konta

Monta kiitospuhetta pidimme mekin tuon lähtijäisviikonlopun aikana, Aki kiitteli vielä seurakuntaa seuraavan viikon sunnuntaina Ameyan kirkossa.

Nuttuprojekti

Nutut ovat Ylen mukaan Suomen Ylen aamuteevessä 2.11.

Saan jatkuvasti tiedusteluja nuttuprojektin jatkumisesta Suomeen tuloni jälkeen. Airan sairaalanhan nuttutarve on jo täyttynyt toistaiseksi. Vihdoinkin on jotakin uutta auennut:

Addis Abeban yliopistollinen keskussairaala ”Mustan Leijonan” -sairaala on luvannut ottaa nuttujamme ilomielin vastaan. Olen käynyt siellä tutustumassa ja tavannut johtajan ja synnytysosaston lääkärin, jotka molemmat olivat aivan innoissaan nuttuprojektistamme. Veimme sinne yhdeksän säkillistä nuttuja (n. 800 kpl) ja vastaanotto oli todella sydämellinen. Synnytysosaston lääkäri toivoo nuttujen rohkaisevan äitejä tulemaan synnyttämään sairaalaan, turvallisempaan synnytykseen. Tällä hetkellä Etiopian naisista vain 8 % synnyttää sairaalassa, loput kotimajoissaan. Mustan Leijonan sairaalassa syntyy 500 lasta kuukaudessa, Addis Abebassa on lisäksi kuusi muuta synnytyssairaalaa.

Nuttuja, sukkia ja lakkeja voi toistaiseksi lähettää siis osoitteella:

Black Lion Hospital

Medical Director

Dr. Daniel Zewdineh

P.O.Box 5657

Addis Abeba, Ethiopia

Jotta pysymme ajan tasalla projektissa, pyydän jokaista paketin lähettäjää ilmoittamaan minulle Suomen osoitteeseen (Kärmemäent.5, 27500 Kauttua) kortilla tai sähköpostilla

(pirkko.tuppurainen@sekl.fi), montako nuttua/sukkaa/lakkia lähetätte.

Laittakaa korttiin myös paketin lähettäjän nimi ja mikä ryhmä tai muuten mielenkiintoista tietoa kutojista. Ilmoitan saman sitten Etiopiaan sairaalalle ja tilastoin määrät nuttutilastoihin.

Tällä hetkellä nuttuja on tullut 6922 kpl. Nutun kutojia on 181 eri postitoimistosta ja kai lähes yhtä monesta pitäjästä. Kiitos ihan jokaiselle nututtajalle!

Niitä on jaettu

• Airan sairaalaan
• Airan kunnantoimistoon
• Korealaiseen sairalaan Addis Abebassa
• Adoption Advocates International orpokotiin Addis Abebassa
• Metun sairaalaan
• Kebede Tsehaye orpokotiin Addis Abebassa
• Sisters of Charity – kotiin Jimmassa ja Addis Abebassa
• Gindhirin sairaalaan Etiopiassa
• Nuttuja on mennyt myös Tansaniaan ja Nepaliin

Huom. Sukat olisi hyvä laittaa yhteen pareiksi langalla! Jos teette ihania nuttu-, lakki- ja sukkasettejä, laittakaa ne yhteen vaikka hakaneulalla.

Edullisin tapa on lähettää ECONOMY -postissa puolen kilon, kilon tai kahden kilon painoisena pakettina. Postin valko-keltaiset pussit ovat erinomaisia!

Esim. 2 kilon pussiin mahtuu 24 nuttua ja hinta on 23,10 euroa eli silloin lähetyshinnaksi tulee euron nuttu.

Tutkimme koko ajan myös halvempia keinoja nuttujen lähettämiseksi.

Kiitos

• Hyvästä työkaudestamme täällä Etiopiassa
• Hyvistä suomalaisista ja etiopialaisista työtovereista
• Ihanista lähtöjuhlista

Rukoilemme

• voimia loppurutistuksiin
• voimia uuteen alkuun ja monien käytännön kysymysten järjestelyihin

Vielä lopuksi se kaikkein tärkein:

Kiitos virallisille yhteistyökumppaneillemme kehitysprojekteissamme ja Mekane Yesus -kirkon työssä.

Kiitos SEKL:lle, erityisesti Sakarille ja Tapanille sekä Satakunnan ja Hämeen Kansanlähetyspiireille.

Kiitos nimikkoseurakunnillemme Eura, Honkilahti, Nokia, Lavia ja Pudasjärvi.  Oli lohdullista tietää, että seurakunnissa rukoiltiin puolestamme.

Kiitos lähettäjillemme ja lähettisihteereillemme Anna-Kaisalle ja Marille!

Kiitos Mekane Yesus -kirkon Ammayan seurakunnalle Etiopiassa vieraanvaraisuudesta, rakkaudesta ja ikiomasta savikodistamme. Kiitos Godeto, Alemayehu, Habtaamu, Abboynesh ja muut.

Kiitos muille 2003–2009 lähetystyöntekijöille suurenmoisesta työyhteydestä. Kiitos Kivirannat, Heinolat, Liisa, Ulpu, Räisäset, Tarja, Mirjami, Pihlavat, Kettuset ja Lehtiset sekä Lähetysseuran Elisa ja muut Lähetysseuran, Kylväjän ja Fidan lähetit.

Kiitos opiskelijoillemme: Henriikka, Marika, Jaakko, Kerttu, Kerttuli, Tomi, Sini, Pekka, Tiina, Irma, Katja, Saimi-Helena, Ulla, Johanna, Mikko, Maria, Riikka, Jenni, Susanna, Aini ja Mervi.

Kiitos  talkoolaisille: Sarkkiset, Vesa, Timo, Matti, Tuula, Annukka, Kiia, Kurkolat, Juhani, Sinkot, Miika ja Laura, Viljaset, Antti, Kari, Erkkilät ja Reino. Olitte suurena ilona meille!

Kiitos teille, jotka kävitte luonamme vierailulla ja rohkaisitte meitä.

Kiitos Virtasen Matille ja Kirstille Suomen kotimme hoidosta!

Kiitos Antille ja Heidille, Annukalle, Pekalle ja Tiinalle sekä lapsenlapsillemme Kiialle, Joonatanille ja Ruutille! Ihanaa, että olette olemassa! Kiitämme teistä joka ikinen päivä!

Lämmöllä teitä kaikkia ajatellen ja teistä jokaisesta, kanssamme matkaa tehneestä Taivaan Isää kiittäen

Pirkko ja Aki Tuppurainen

Tänne on tullut Etiopian talvi. Ihmiset valittavat kylmyyttä, toppatakit ovat kaupoissa hittituote ja rikkaimmat naiset kävelevät pitkävartiset pakkaskengät jaloissaan. Kieltämättä meistäkin on tullut jo sen verran etiopialaisia, että lentokentällä hymyilyttää, kun turistit tulevat keskellä yötä lentokoneesta shortseissa ja helletopeissa. Sadekausi on alkanut toden teolla vasta heinäkuun puolen välin jälkeen, mutta vielä sähkö on säännöstelyssä ja sitä on vain joka toinen päivä. Ja joka toinen päivä kuulee ihmisten nurisevan, kun töistä ei tule yhtään mitään. Ja nurisemme kyllä itsekin!

Maaseudulla ajetaan teillä varsinaista mutarallia, on mutakuoppaa, liukasta mutatietä, jalankulkijoiden päälle lentelevää mutaa, kengänpohjiin tarttuvaa mutaa, vaatteet likaavaa mutaa, mutavettä ja kaikkia muita mudan eri ilmenemismuotoja. Pikkupojat ovat kiireisiä kengän kiillottajina, etiopialaisille on kunnia-asia, että arvokkaat kengät ovat aina hyvin kiillotetut!

Projektimme alkaa olla loppusuoralla. Ajattelin, että ehkä on ihan hyvä kirjoittaa hieman siitä kokonaiskuvaa sinne teillekin, kun siitä on kirjoitettu sellaisia pieniä palapelin paloja eri kirjeissä.

Projekti on siis Suomen Ulkoministeriön, Mekane Yesus -kirkon ja Kansanlähetyksen yhteinen kehityshanke vuosiksi 2006–2009. Sitä on toteutettu Etiopiassa Eteläisten Valtioiden ja Kansallisuuksien – liittovaltion alueella. Se on jatkoa edelliselle vuosien 2003–2005 vesiprojektille.

Projektissa on hyödynsaajina Dawro zonen Marekan kuntainliitto (122.000 asukasta) ja sen pääkaupunki Tercha sekä Konta Special kuntainliitto (80.000 asukasta) ja sen pääkaupunki Ammaya. Projektia tehdään virallisten liittovaltion allekirjoittamien sopimusten kanssa ja yhteistyössä paikallisten vesi – ja kouluviranomaisten kanssa. Projektihenkilökuntaa on yhteensä 13 henkilöä. Projektijohtaja Kebede Beyene, työnjohtajat Godeto ja Yohannes, varastonhoitajat Tiqist ja Taddelech, vahdit Mitiku, Degefe, Asfaw ja Desta autonkuljettaja Melkamu, kassanhoitaja Amsalu ja me.

Terchassa on porattu kaupunkiin porakaivo, ostettu pumppaamista varten iso generaattori sekä vedetty vesiputkea noin kymmenen kilometriä. Lisäksi vankila ja seitsemän koulua ympäröivällä maaseudulla ovat saaneet tytöille ja pojille erilliset vessat. Kolmen rakentaminen on vielä kesken. Kaupunkiin on rakennettu seitsemän vesipistettä ja lisäksi maaseudulla on suojattu kaksi lähdettä. Hygieniakoulutusta on annettu noin 1500 koululaiselle. Koululaisille järjestettiin myös hygienia-aiheinen piirustuskilpailu ja lisäksi he osallistuivat Rautavaaran Osuuskaupan piirustuskilpailuun. Ensi viikolla koulutamme vielä kaupungin vesitoimikunnan jäsenet. Terchan projekti on ollut esillä myös Etiopian TV:ssä.

Ammayassa rakennettiin ensimmäisessä projektissa kaupungin vesisysteemi pumppuineen, generaattoreineen, vesisäiliöineen ja vesipisteineen. Tässä projektissa vesisysteemiä on laajennettu vetämällä lisää vesilinjaa. Uusia vesipisteitä on rakennettu viisi kappaletta. Aki on luonut myös aivan uudenlaisen systeemin suojaamalla kolme lähdettä kaupungin vesisäiliön yläpuolella olevilla vuorilla. Sieltä muovisten välivesisäiliöiden avulla tulee putkesta ilmaista vettä kaupungin vesisäiliöön omalla paineella. Kirkon raamattukouluun on rakennettu mallikompostivessat. Ammayassa on annettu hygieniakoulutusta noin 1500 oppilaalle. Sen lisäksi on annettu tietokonekoulutusta 9-10 luokkalaisille, opettajille, eri viranomaisille, kirkon työntekijöille ja rovastikunnan työntekijöille. Kirjoittelin viime viikolla hienoja todistuksia kurssista!

Projektiin on tehty myös 3 hienoa hygieniajulistetta (kuva Jarkko Viljanen, valokuvamalleina Nathanael ja Lydia Alemayehu), joita levitetään kouluihin niiden alettua. Lisäksi on tutkittu alueen vähemmistöheimoja manjoja ja tsaaroja sekä vammaistilannetta.

Ammayassa projektiin on kuulunut myös kolmen koulun rakentaminen. Ensimmäinen rakennettiin Sheri Sauwan viidakkokylään, jossa ei ollut ollenkaan koulua ja lapset (puhumattakaan edellisistä sukupolvista) olivat kaikki lukutaidottomia. Tämä koulu on hyvin samantapainen kaksiluokkainen kuin edellisellä työkaudella rakennettu Delban koulu. Nyt kuitenkin koulu sai myös vessat ja vesipisteen. Sheri Sauwassa suojattiin myös lähde.

Toinen koulu rakennettiin Ammayan vuorille Bubaan, se on tehty sementtiblokeista ja siinä on neljä luokkahuonetta sekä vessat tytöille ja pojille (nyt tytötkin uskaltavat tulla kouluun), myös vesipiste on rakennettu. Sitä ei kuitenkaan ole vielä kytketty projektissa suojattuun lähteeseen, lähteessä ilmenneitten pienten vuoto – ongelmien takia.

Ammayan keskustan koululle rakennettiin neljä luokkahuonetta ja laboratorio. Sinne Aki asentaa parhaillaan ikkunoita, jotta se syyskuun alussa on valmis kirkon kehitysosaston videokuvattavaksi koko muun projektimme kanssa. Koululaiset aloittavat uutena vuotena 12. syyskuuta opiskelunsa.

Koululaisille tarkoitettu hygieniakirja on kirjapainossa ja tarkoitus on jakaa se kaikille kontinjaa puhuville oppilaille koulun alettua. Kontinjaa ei vielä ole kielitieteellisesti tutkittu eikä sillä esim. ole omaa Raamatun käännöstä, joten teimme kääntäjämme Alemayehun kanssa aika mielenkiintoista työtä! Kirjapainossakin on sähköä vain joka toinen päivä, joten saapa nähdä, miten käy…

Projektissa oli siis mukana myös suomalaisia nuoria opiskelijoita ja talkoolaisia: Jarkko Viljanen, Pekka ja Tiina Tuppurainen, Antti Lepikko, Kerttu Huttunen ja Annukka Tuppurainen.

Vähemmistöjen tutkimisen jälkeen Euran seurakunnan lähetystyö myönsi rahat Manja – heimon lähteen suojaamiseen ja lähde on valmis. Nokian seurakunnan ja Juuan lukion rahoittamana on valmistunut suojattu lähde Halleluworqin kylään Jimman pohjoispuolella ja vesijohto kaivolta kylän koululle on viimeistelyä vailla.

Meillä oli siis projektiaikana kolme kotia, Kansanlähetyksen vierastalo Addis Abebassa, koti Terchassa ja Ammayassa. Addis Abebassa asuivat kanssamme opiskelijat ja maalta tulevat muut lähetyksemme lähetit ja aina silloin tällöin joku Suomesta tullut vieraskin. Terchassa ja Ammayassa meillä oli seurakunnan toimistotalossa kahden huoneen pienet mutatalot. Terchassa emme kovin paljoa yöpyneet, mutta Ammayassa olemme oleskelleet useampiakin viikkoja. Aki on kuitenkin joutunut paljon olemaan tien päällä autoineen. Paljon on tarvittu suojelusenkeleitä ja Korkeimman suojelusta ja varjelusta Afrikan safari – ja mutaralleissa, liikenne on kaoottista ja vaarallista!

Ammayassa on rakennettu koko ajan myös seurakunnalle kirkkoa ja olemme kiitollisia. että myös monet vieraamme ovat osallistuneet kirkon rahoitukseen. Sementtilattia on viittä vaille valmis. Seurakunnan nuoret rukoilevat seurakunnalle syntetisaattoria.

Meillä on ollut työtä ja vastuuta myös projektin ulkopuolella:

Minä olen toiminut Kansanlähetyksen Etiopian työalueen esimiehenä. Osallistun moniin kokouksiin lähetyksemme edustajana. Paljon työajastani kuluu juokseviin asioihin: käyn mm. pankissa ja täällä yksi yksinkertainen rahansiirto tililtä toiselle saattaa viedä pankissa jopa kaksi tuntia! Käyn postissa, hoitelen lähettien työlupa-asioita ja hankin vierastaloomme ruokaa. Minun vastuullani ovat olleet myös DIAK:sta ja Ryttylän Kansanopiston kansainvälisyyslinjalta tulevat oppilaat, heidän perehdyttämisensä ja monet arjen kysymykset. Käyn klinikalla sairastuneiden kanssa. Haen matkamuistoja turistien kanssa ja monenlaista muuta. Onneksi minulla on keittiössä apunani Adabse – apulainen.

Nuttuprojekti on tietysti nyt sitten vuoden päivät ollut vastuullani ja se onkin ollut oikein mukava projekti!

Aki on lähetyksemme taloudenhoitaja SEKL:n Etiopian työalueella. Hän siis vastaa kassasta, kirjanpidosta ja budjetin valmistelusta. Meillähän on runsaasti eri projektien vuoksi kassaliikennettä, mutta taitavaksi hän on siinä kehittynyt. Hän vastaa myös lähetyksemme kalustosta. Addis Abebassa ollessaan hän useimmiten joko huoltaa lähetyksen eri puolilta tulleita autoja tai laittaa kuitteja kirjanpitoon. Projekteihin pitää pääkaupungista hankkia kaikenlaista, siinä on ollut apuna asianhoitajamme Tamrat. Niin, ja tietysti vastaamme myös lähetyksemme Addis Abebassa olevista vahdeista.

Osallistumme lisäksi kansainvälisen kirkon jumalanpalveluksiin ja suomalaisten raamattupiiriin.

Omat henkireikämme meillä on kummallakin: Minä virkkaan (pyöreät patalaput ovat ykköstuotteeni!) ja Aki pelaa tietokoneellaan pasianssia. Molemmat luemme, minä teen sanaristikkoja, Aki sudokuja. Aki kuuntelee aivan uskomattomat määrät uutisia maailman eri kanavilta, minä taas tyydyn telkkarin amharan (joita en ymmärrä läheskään kokonaan) ja englanninkielisiin uutisiin (joiden englanti on…). Ja sauna on sitten kaiken mutarallin jälkeen ihan paras!

Olemme kovasti miettineet mahdollista tulevaisuuttamme Etiopiassa. Olemme siis tulossa ennen joulua Suomeen ja olemme ajatelleet viipyä ainakin vuoden Suomessa. Jatkosta emme tiedä vielä mitään. Siinä on rukousaihetta yllin kyllin. Missä Taivaallinen Isämme meitä haluaisi työssään käyttää? Lähetyksemme on valmis lähettämään ja Mekane Yesus -kirkko vastaan ottamaan. Mikä olisi työnkuvamme? Missä? Nykyinen projektimmehan loppuu tämän vuoden lopussa. Vai jäisimmekö sittenkin jo kokonaan Suomeen?

Monin terveisin Pirkko ja Aki Tuppurainen

Toukokuun mielenkiintoisin tapahtuma oli Ylen toimittajan Pasi Toivosen ja kuvaajan vierailu Etiopiassa yhdessä laulaja Jari Sillanpään ja Kokkolasta tulleen kolmemiehisen ryhmän kanssa. Täällä filmattiin Ylen Nenäpäivälähetyksiä.

Samalla seurattiin Kokkolassa kudottujen vauvan nuttujen matkaa Kokkolasta Vesa Pöyhösen matkassa Addis Abebaan. Kiitos ideasta Anita Pöyhöselle! Olimme Akin kanssa vastaanottamassa nutturyhmää ja minä olin pukemassa nuttuja Jari Sillanpään kanssa orpokodissa Addis Abebassa sekä Vesan kanssa korealaisen sairaalan keskososastolla. Ohjelman pitäisi tulla ulos marraskuun alussa joko aamu-teeveen lähetyksissä tai Nenäpäivälähetyksessä.

Kotisivuillamme on nutuista sen verran kuin ehdin kesälomallamme kirjoitella. Olen mukana myös facebookissa, etusivulleni pääsee kotisivujemme nuttusivujen lopussa olevan linkin kautta ja sieltä profiili -sivujen kautta fanittamaan nuttu-tuotteita ja katsomaan nuttujen viimeisiä kuulumisia, mikäli täältä niitä pystyy ja ehtii päivittämään. Nuttuja voi edelleen lähettää osoitteellani Addis Abebaan. Halvimmalla ne tulevat postin paperisissa pusseissa 500g, 1 kg, 2 kg paketeissa Economy – postina. Isommat erät ovat sitten asia erikseen.

Kesäkuun vietimme Suomessa. Oli mukavaa nähdä taas lapsia ja lastenlapsia ja muita sukulaisia sekä ystäviä. Osallistuimme myös Satakunnan Kansanlähetyksen juhannusjuhlaan, vierailimme Eurassa rippikoulussa ja olimme mukana Ulkoministeriön projekti- tilintarkastuksessa. Mukavaa oli kuitenkin palata taas tänne töiden ääreen.

Tänne saavuttuamme meillä oli melkein heti viikon tietokonekurssi Ameyan lukiolaisille, se kuuluu osana projektiimme. Kouluttajana oli Antti Lepikko. Minä sain olla mukana apukouluttajana. Kivaa oli, vaikka en ole ikipäivänä kuvitellut kouluttavani ketään tietokoneen käytöstä! Kurssia pyysivät myös kuntainliiton virkamiehet, vankilan työntekijät, poliisit ja tuomioistuin. Niinpä järjestimme heille vielä ylimääräisenä iltakurssin.
”Poliisiopisto”  tietokonekurssilla

Projektissa onkin Akilla tiedossa loppukiri, meidän pitäisi tulla Suomeen lokakuun puolen välin tienoilla, etiopialaisen henkilökunnan jäädessä hoitamaan projektin vuoden 2009 loppuun.

Olemmekin nyt melkein ainoat lähetyksemme lähetit täällä Etiopiassa, Lehtisen Mika on vielä toista viikkoa ilonamme täällä vierastalossa. Sitten alamme odotella muita pikkuhiljaa palaaviksi lomiltaan. Lehtisethän ovat myös Euran nimikkolähettejä ja he vierailevat elokuussa Eurassa. Kannattaa mennä kuuntelemaan. (Katsokaa päivämäärä seurakuntatiedoista)

Monet lämpimät terveiset Pirkko ja Aki Tuppurainen

Viime kirjeemme jälkeen meidän arkemme kohokohtana on ollut koko projektihenkilöstömme kanssa tehty yhteinen viikonlopun mittainen virkistysmatka Awasalle ja Langaano -järven rannalle. Matkan tarkoituksena oli tutustuttaa kahden eri projektipaikkakunnan Ameyan ja Terchan työntekijöitä toisiinsa ja luoda koko projektiin yhteishenkeä sekä tietysti virkistyä niin, että kaikki jaksaisivat vielä tämän jäljellä olevan vuoden puurtaa omilla paikoillaan.

Koko projektimme päällikkö Ato Kebede on ylhäällä keskellä oleva silmälasipäinen, mustavalkoinen herrasmies.

Etiopiassa on vain muutama järvi ja siksi monet olivatkin uimassa elämänsä ensimmäistä kertaa. Käsipohjan opetteleminen oli hauskaa ja kaikilla riitti naurua ja hyvää mieltä.

Virkistysretken jälkeen sitten taas jatkui projektin arki. Aki on ahertanut toista viikkoa taas maaseudulla.Yksi ilon aiheita hieman projektin ulkopuolelta on se, että kun kerroimme Euran seurakunnan lähetystyön johtokunnassa viime kesänä halveksituista savityöläis- manjoista alueellamme Annukan haastateltua heitä, saimme lahjoituksen manja -kylän lähteen suojaukseen. Tällä viikolla projektin kiireiltä löytyy pieni tauko, jolloin tuota lähteen suojausta voidaan sitten ihan käytännössä aloittaa.

Osa meidän työtämme on perehdyttää Kansainvälisyyslinjan opiskelijoita tähän maahan ja täällä tehtävään lähetystyöhön. Niinpä Suomen pääsiäisenä lähdimme Sini Vaaranmaan ja Lila Laukkasen kanssa tutustumismatkalle Airaan ja Jimmaan. Samalla oli mahdollista viedä mahtava nuttulasti ja olla mukana Airassa mm. Helena Räisäsen polioinvalidien ompelukurssin päättäjäisissä.

Nutunkutojien iloksi seuraavia tarinoita:

Joroisissa kirkonseudun lähetyspiiri oli lukenut Vie sanoma- lehdestä nuttuprojektistamme ja kovalla kiireellä neulonut nuttuja. Erään piiriläisen tytär, kansanedustaja Katri Komi oli tulossa Etiopiaan kansainväliseen, eri maiden parlamenttien kokoukseen. Tapasimme hänet kansanedustajille ja suomalaisille maassa asuville järjestetyssä tapaamisessa Suomen suurlähetystössä, jossa sitten sain Joroisten nutut. Nuttuja oli ihailemassa myös Suomen suurlähettiläs Kirsti Aarnio.(vas.)

Airaan lähtiessämme pakkasimme tänne tulleet nutut auton perään ja otin nuo Joroisten nutut erikseen ja ajattelin käydä ne itse viemässä sitten Airan sairaalan synnytysosastolle. Airaan saavuttuamme osastolla oli vain odottava äiti, hän tosin odotti kolmosia. Jännitin, syntyisivätkö kolmoset ennen kuin lähtisimme Airasta pois.

Aina jossakin välissä sitten kävin osastolla katsomassa tilannetta. Pääsiäispäivän iltapäivällä sitten onnisti. Osastolla oli kolmet kaksoset ja yksi muu vauva ja muutama odottava äiti. Kolmoset olivatkin kaksoset ja Aster -rouvan ja hänen äitinsä ilo oli suuri, kun lopulta syntyi vain kaksi lasta. Perheessä oli ennestään viisi lasta.

Kaikki lapset saivat Joroisten nutut ja odottavat äidit olivat huolissaan, saavatko varmasti heidänkin vauvansa nutut. Airan sairaalassa on nyt voitu jakaa nutut jokaiselle kotiin lähtevälle vauvalle. Autolastissamme oli Airan sairaalaan noin vuoden nuttutarve (1500). Nuttuja on tullut arviolta 40 eri pitäjästä ympäri Suomea. Vanhin kutoja on tietääkseni ollut 87-vuotias Kerttu Nurmeksesta. Eurassa kolme sukupolvea naisia oli nuttujen kutojia, samoin eräs terveyskeskussairaalan vuodepotilas.

Nutut ovat niin kertakaikkisen suloisia!

Seuraavan nuttukuorman veimme Jimmassa Äiti – Teresa kotiin, jossa Jimman köyhistä köyhimmät synnyttävät ja jonne viikoittain tuodaan hylättyjä lapsia. Toivottavasti nuttujen kutojat ovat tyytyväisiä, vaikka alkuperäinen kohde vaihtui.

Sydämelliset kiitokset kaikille nutun kutojille sekä Joroisiin että muualle ympäri Suomea sekä hoitohenkilökunnalta että onnellisilta äideiltä! Projekti jatkuu edelleen ja nutut ovat tervetulleita! Muistakaa postittaa ECONOMY-postissa, älkää kirjatko pakettia!

Sitten vielä pieni tarina matkamme varrelta etiopialaisesta jumalanpalveluksesta Airan kirkossa.

Jumalanpalvelus alkoi aamulla puoli kahdeksalta 120 nuoren konfirmoimisella. Sitä ennen yksi heistä kastettiin.

Jumalanpalvelus jatkui normaaliin tapaan, mutta kesken saarnan kirkkoon tuli hautajaissaattue, satamäärin väkeä arkun kanssa keskelle kirkkokansaa. Tietysti suurin osa jäi ulos istumaan, kirkko kun oli jo ennestään aivan tupaten täynnä, samoin pihalla oleva ulkokatos. Vainaja siunattiin ja hautajaissaattue jatkoi matkaansa hautausmaalle. Hautauksen ajan kirkossa laulettiin virsiä. Kun vainaja oli laskettu hautaan, pappi jatkoi saarnaansa. Saarnan loputtua kerättiin kolehti ja pidettiin polioinvalidien (polio on lapsihalvaus, joka ehkäistään yksinkertaisella rokotteella) ompelukurssin todistusten jako. Räisäsen Helena piti siinä yhteydessä kurssin vetäjänä hienon oromon kielisen puheen.

Taas jumalanpalvelusta jatkettiin, vuorossa oli ehtoollisen vietto, jonka yhteydessä kerättiin toinen kolehti. Ehtoollisen jälkeen jaettiin vielä jotain palkintoja, meiltä palkintojen tarkoitus meni ohi. Jumalanpalvelus loppui kello puoli yksi. Joku meistä vitsaili odottaneensa vihkiparia vielä kirkkoon, sitten olisivat olleet yhdessä jumalanpalveluksessa kaikki kirkolliset toimitukset. Siinä kaikkea tätä seuratessa tuli väkisinkin mieleen, että onkohan meillä Suomessa jumalanpalvelukset jotenkin kaavoihinsa kangistuneita ja aivan liian lyhykäisiä? Vai miten sen asian kanssa oikein on? Jumalanpalveluksen jälkeen juhlimme ompelukurssin ja seurakunnan työntekijöiden kanssa syömällä paikallisessa ravintolassa maukkaan insera ja wotti -aterian.

Matka Addis Abebaan sujui hyvin ja arki alkoi…niinhän se aina

Monin lämpimin terveisin

Pirkko ja Aki Tuppurainen

On ihan mielenkiintoista miettiä, mitähän on tapahtunut viimeisen kirjeemme jälkeen. Viime kirjehän oli melkein täynnä pelkkiä juhlia.

Uudet tulijat työalueellemme

Viime kirjeemme jälkeen palasi Tarja Valkeapää takaisin Etiopiaan kolmannelle työkaudelleen, hän tulee työskentelemään kirkon diakoniatyön neuvonantajana. Tarjalle olemme etsineet asuntoa AAsta.

Tarjan jälkeen tuli Jarkko Viljanen, joka oli projektimme toisen tietokonekurssin vetäjänä Ameyassa. Hän oli myös suuri ilon aihe Jimman alueella, kun hän vielä kurssin lisäksi ehti korjata monia tietokoneita. Jarkko kuvasi myös minun hygieniakoulutukseeni sopivia julisteita ja postikortteja.

Jarkon jälkeen saimme yllättäen vieraaksi Karttulasta Markku ja Raija Huttusen, joiden kanssa Aki kiersi projektialueemme. Maaseutumatkan jälkeen Aki joutui syömään taas mato – ja ameebakuurin.

Yhden sunnuntai/iltapäivän vietimme entisen Airan työtoverimme Leena Niemisen kanssa, joka oli tullut Ruotsista kirkon juhliin. Yhden illan olimme kaikki suomalaislähetit yhdessä Suomesta tulleen SLS.n kasvattajaryhm’n kanssa. Suomalaista jumalanpalvelusta vietettiin yhdessä Kylväjän lähetin Sakari Kainulaisen luotsaaman ryhmän kanssa.

Pihlavatkin ehtivät piipahtaa Addis Abebassa hoitamassa omia projektiasioitaan. Kummilapsitoimintaa laajennetaan Bongan alueelle ja Ulkoministeriö myönsi rahoituksen uudelle projektille Jimmasta pohjoiseen. Tässä uudessa projektissa rakennetaan kastelukanavia, istutetaan metsää ja kokeillaan castor beanin kasvattamista. Projekti on parhaillaan kirjoitusvaiheessa Oromian liittohallituksen kanssa tehtävää sopimusta varten. Jimmassa uusi toimistorakennus nousee kovaa vauhtia ja Taunon edellinen UMn projekti etenee hyvää vauhtia, sitä oli käyty TV:stä kuvaamassakin. Aino työtoverinsa Asterin kanssa kävi pitämässä opetusjakson Ameyan raamattukoululla. Minua harmitti aivan kauheasti, kun en päässyt muiden töitteni takia mukaan. Koulutusjakso olisi sopinut mainiosti osaksi projektiamme. Naisvaljakko asusteli meidän kodissamme Ameyassa viikon verran.

Viimeisimpänä tulijana saapui Ryttylän kansanopiston kansainvälisyyslinjan opiskelija tohtori Sini Vaaranmaa, joka tulee työskentelemään korealaisten perustamassa sairaalassa Addis Abebassa. (www.mcm.org)

Sitten tämän kuukauden juhlat

Kirkon uuden presidentin, varapresidentin ja taloudenhoitajan virkaan asettajaisia vietettiin Awasalla.

Olimme SLS:n Blombergin Elisan ja Nummelan Pirkon kanssa juhlissa, Aki oli silloin Viljasen Jarkon kanssa Ameyassa. Yövyimme mennen tullen Langaanolla ja söimme paikallisissa ravintoloissa. Minä sairastuin seuraavalla viikolla korkeaan kuumeeseen, menetin täysin ruokahaluni ja kaikki hajut tekivät pahaa. Seuraavalla viikolla selvisi sitten, että olin saanut reissultani ameeban. Oireet eivät olleet tyypillisiä ollenkaan.

Seuraavat juhlat olivat kirkon entisen presidentin Iteffa Gobenan läksiäisjuhlat, johon myös Elisan kanssa yhdessä menimme. Vein tilaisuuteen lähetyksemme kiitokset pitkästä yhteistyöstä. Iteffa Gobena oli lähettiemme työtoveri jo 70 – luvulla Jimmassa ja lähetyksemme stipendiaatti myöhemmin opiskellessaan Amerikassa.

Seuraava vierailija AAssa oli ulkoministerimme Aleksander Stubb, joka lenkkelili aamulla Kebre Haile Selassien kanssa ja pres. Martti Ahtisaari. Lähettäjämme Lohilahden Sinikka Oulusta jo ehti kyselemään, olimmeko juhlissa ja olisiko kuva siitä tässä kirjeessä. Mutta juhliin meitä ei kutsuttu, näimme Ahtisaaren kyllä Etiopian television uutisista.

Sitten loput onkin ollut sitä tavallista arkea.

Pankissa olen hakenut virkailijoiden kanssa monta tuntia kuitteja. Pääpankissa kierrätetään työntekijöitä ja aina, kun uudet työntekijät tulevat, tuntuu, että kaikki on sikin sokin joitakin viikkoja.

Postissa meitä on edelleen ilahduttanut eri puolelta Suomea tulleet nuttupaketit. Vie Sanoma – lehdessä olleen nuttujutun jälkeen eräs innokas neuloja laittoi nutut omaan neuleblogiinsa ja Novitan neulomoon, joten nuttukyselyjä tulee milloin mistäkin päin Suomea. Projekti siis jatkuu vielä täysillä.

Jos vielä voi kertoa mieltä ilahduttavista asioista, yksi on Ameyan kotimme uusi pieni elintasosiipi, sisävessa suihkuineen. Tiskivedenkin voi hakea suoraan suihkun hanasta. Tuntuu aivan uskomattoman ylelliseltä.

Pihavahtimme Mamon jäätyä eläkkeelle valitsimme pihavahdiksi 22- vuotiaan Meheretu Paolos nimisen pojan, joka onkin osoittautnut oikein innokkaaksi työntekijäksi.

Räisästen oromoksi käännättämä nuorten seurusteluasioita koskeva kirja on saatu painosta ja vein sitä myytäväksi Mekane Yesus – kirkon kirjakauppaan. Aina välillä pysähdyn oikein ajattelemaan, kuinka onnekkaita olemme, kun meillä on taitavia ja työhönsä sitoutuneita työntekijöitä. Ihailen työtovereitani heidän uskomattomasta joustavuudestaan, näkisittepä ne tiet, joilla ajetaan tai ne yöpaikat, joissa maaseudulla yövytään.

Meidän projektimme on myös alkanut etenemään aikamoista vauhtia, välillä jo tuntui, että siitä ei tule mitään. Ameyan alueella rakennetaan jo kolmatta koulua ja vesiasiatkin alkavat olla melkein kunnossa. Viime vuoden raporttia kirjoittelen parhaillaan Ulkoministeriölle.

Mekane Yesus – kirkon Illubabor Bethel synodi palkiittin eteläisten valtioiden liittovaltion toimesta Konta Special woredan alueella tehdystä kehitystyöstä (eli meidän projektistamme). Kunniakirjan kävi vastaanottamassa kehitysosaston johtaja Terfaassa Meko, kuntainliittomme johtaja Ato Mesfin sai vastaanottaa palkintona digikameran. Kuntainliito palkitsi projektimme kunniakirjalla ja upealla kellolla, kunniakirjan vastaanotti projektimme työnjohtaja Ato Godeto.

Ameyan uudella raamattukoululla vietettiin ensimmäisiä kurssin päättäjäisiä. Kurssilta valmistui myös ensimmäinen halveksittuun Manja- heimoon kuuluva evankelista ja neljä muuta lähetyksemme stipendiaattia.

Meidän suureksi iloksemme Pusulan seurakunta lahjoitti Ameyan raamattukoululle tietokoneen ja printterin, hehän kouluttivat stipendiaattinamme myös koulun rehtorin Ato Alemayehun. Tietokone ostettiin AA:sta ja nyt sitä on jouduttu muutaman kerran kuljettamaan edestakaisin, se kun ei suostunut toimimaan heti Ameyassa.

Autojen kanssa meillä lähetyksessä on myös ollut ongelmia. Yksi auto on seissyt korjaamolla jo kohta kolme kuukautta, koska siihen ei ole saatu varaosia Etiopiasta. Varaosat tilattiin jo Suomestakin, mutta ne eivät sopineet. Nyt tilaus on menossa Etelä – Afrikasta.

Kettusen perheelle hankittua Toyota bussia saikin ajaa vain Etiopian kolmoskortilla. Tutkimme asian etukäteen ja sitä piti saada ajaa normaalilla kakkoskortilla. Tällä hetkellä sitä saa ajaa siis vain Aki, joka on suurimman osan ajasta maasedulla, jonne bussilla ei pääse. Tällä kertaa tutkimme auton uudelleen rekisteröimistä. Etiopiassa on menossa ajokorttiuudistus, joten Kettuset eivät ole onnistuneet pääsemään autokouluun vaihtamaan Suomen kuorma – autokorttia kolmoskortiksi.

Tarja ajoi kolarin Pathfinderilla. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään, vain auton kylki meni pahasti ryttyyn, kun humalainen kuski kuorma – autolla törmäsi siihen. Etiopian lain mukaan poliisien luvalla hän sai humalaisena jatkaa matkaansa vielä kolarin jälkeenkin.

Asiainhoitajamme oli myös kolarissa Jimman presbyteerin autolla ja kolarin yhteydessä kävi ilmi, että hänen ajokorttinsa on ollut monta vuotta vanhentuneena ja kuitenkin eräs hänen töistään on uusia meidän ajokorttimme. Olimme asiasta vihaisia ja pettyneitä.

Tällaista meille kuuluu tällä kertaa.

Oikein lämpimin terveisin
Aki & Pirkko

Vuodenvaihde on aina arvioinnin aikaa, kirjoitetaan vuosikertomuksia, tehdään tilastoja ja tilinpäätöksiä ja samalla katsotaan uuteen.

Viime vuoden työajan Akilla on täyttänyt Ameya-Tercha projekti. Aki on myös hoitanut Etiopian työalueemme kirjanpidon sekä vastannut kaluston ylläpidosta. Minun vastuullani on ollut työalueen hallinnointi, vierastalo Addis Abebassa sekä keväällä neljä opiskelijaa ja syksyllä kolme. Uudet lähettiperheet Kettuset ja Lehtiset lapsineen ovat tuoneet iloa tullessaan lähettijoukkoomme. Lehtisten työlupa toi myös yllättävän määrän työtä, mutta Mikan lupa saatiin aivan viime minuuteilla.

Merkittävää oli myös Suomen kehitysyhteistyöministeri Paavo Väyrysen vierailu seurueineen Etiopiassa. Seurueeseen kuului 16 henkilöä mm. Elisabet Rehn ja liike-elämän edustajia. Saimme kutsun suurlähetystön järjestämään iltatilaisuuteen. (Valitettavasti kuvan mittasuhteet eivät ole oikein järjestyksessä ajatellen kuvassa olevien henkilöiden tärkeyttä!)

Vuoteen on mahtunut myös hauska vauvanuttuprojekti, johon on osallistunut tosi iso joukko innokkaita naisia eri puolilta Suomea. Joulunuttuvauva Airan sairaalasta ilahduttakoon kirjeen lukijoita! Kunhan tämä talvi vielä ahkeroidaan, niin loppukeväällä kerron sitten enemmän, mitä kaikkea projektissa on tapahtunut. Jos kirjeen saajilla on jotain jänniä juttuja nutuista, kirjoitelkaa ne ihmeessä minulle! Lehtileikkeet asiasta ovat myös tervetulleita.

Toinen hauska juttu on ollut projektiimme liittynyt hygieniakoulutus, jonka yhteydessä pidin piirustuskilpailun hygieniasta. Samoihin aikoihin luimme opiskelijamme Marika Huuskon saamaa Pitäjäläinen-lehteä, joka ilmestyy Nilsiällä ja Rautavaaralla. Siellä Jukolan osuuskauppa ilmoitteli piirustuskilpailusta, jossa kaikki osallistujat saisivat palkinnon. Ameyan ja Terchan kouluilla oli yhteensä noin 3000 oppilasta. Valitsimme noin neljäkymmentä piirustusta, jotka sitten lähetimme Rautavaaralle. Paras terchalainen piirustus komisti Pitäjäläinen-lehden kansikuvaa ja juttu löytyi sisältä. Palkinnot tulivat postissa ja Marikan kanssa kävimme ne jakamassa. Palkinnonjakoa todistivat koulun rehtori ja koulutoimenjohtaja. Ja luokassa hurrattiin voittajalle! Pitäjäläinen sai palkinnon jaosta kuvan ja julkaisi sen taas jutun kera! Niin kuin huomaatte, olimme käyneet etiopialaisella kampaajalla tilaisuutta ennen!

Kun sitten katselemme tulevaan vuoteen, se on täynnä projektia, jonka pitäisi valmistua vuoden 2009 loppuun. Alkuvuodesta vietämme Mekane Yesus -kirkon 50 vuotisjuhlia Addis Abebassa ja osallistun myös kahteen isoon kirkon kokoukseen heti vuoden alussa. Sopimuksemme Etiopiassa loppuu vuoden 2009 lopussa. Pyydämme teitä muistamaan rukouksissanne tulevaisuuttamme. Euran seurakunnassa minua odotetaan työhön 1.1.2010, mutta vielä on suuri arvoitus, kuka jatkaisi meidän työtämme Etiopiassa.

Perheen miesväki Tapanin päivän hevosajelulla, vas. Pekka, Antti ja Aki

Tulimme ensi kertaa Etiopiasta kesken vuoden viettämään joulua Suomeen, siksi emme ehtineet edes joulukortteja lähettämään tänä vuonna. Yritimme saada kaikki tekemättömät työt Etiopiassa valmiiksi ennen lähtöämme. Joulua oli ihanaa viettää lasten, lastenlasten ja muiden sukulaisten kanssa. Palasimme takaisin Etiopiaan ennen vuoden vaihdetta ja odotamme parhaillaan Etiopialaista joulua. Matkalaukkumme olivat täynnä mm. vaatelahjoja työntekijöidemme lapsille, suomalaiset kirpputorit osoittautuivat vallan mainioiksi ostopaikoiksi.

Sydämellisin jouluterveisin Pirkko ja Aki Tuppurainen

Kauttuan Kärmemäestä ja Addis Abebasta.

ps: Teille, jotka luette Eurassa ilmestyvää Ala-Satakuntaa, kerrottakoon että joulunuttujutussa Pirkon työpaikaksi mainittu Airan sairaala oli toimitukselta pieni erehdys. Toki olen siellä ollut 1990–91 niin kuin Akikin, mutta nyt olin siellä vain nuttuvierailulla.

pps: Jos jollakulla on hevosen reki, josta haluaa päästä eroon, voi ottaa meihin yhteyttä.

Viime kirjeessä odottelimme Liisa Leinosta Dembi Dolloon opettajaksi. Liisa tuli torstaina 2.10 ja me Akin kanssa veimme hänet Dembi Dolloon, opiskelijamme Kerttu oli matkassa mukana. Matka meni hyvin, aamulla 4.10 lähdimme matkaan puoli kuusi ja olimme illalla puoli kuusi Räisästen luona Airassa, jossa vietimme yhden yön. Sarkkisen Markun ja Mattilan Riikan rakentama sauna oli lämmitetty matkalaisille. Jälleen kerran muistelimme Markku ja Riikka – talkoolaisia kiitollisuudella. Seuraavana aamuna 5.10 suuntasimme kohti Dembi Dolloa, jossa meitä odotti lounas Akin aikoinaan rakentamassa opettajan asunnossa, mihin Liisa majoittui. Kiertelimme ja katselimme koulun aluetta, jossa olimme asuneet viitisen vuotta 80-luvulla. Puut olivat kasvaneet kovasti, lasten kiipeilypuukin oli tosi iso. Kaikki opettajan asunnot, joita Aki aikoinaan rakenteli, olivat hyvässä kunnossa. Silmissämme näimme lapsiemme siellä juoksentelevan pieninä pellavapäinä…

Seuraavana päivänä 6.10 olimme neuvottelemassa Dembi Dollon hiippakunnan johtajien kanssa. Muistelimme menneitä, vaikeita kommunismin vuosia ja mietimme, miten lähetyksemme työ voisi siellä jatkua. Kovasti meidän lähetystämme pyydettiin lähettämään opettajia Dembi Dollon kouluun. Liisa jäi kolmeksi kuukaudeksi Dembi Dolloon. Söimme paikallisessa ravintolassa ja matkasimme takaisin Airaan.. Sauna oli taas lämpimänä ja herkulliset wotit valmiina. Seuraavana aamuna 7.10 katselimme auringon nousua matkalla kohti Addis Abebaa. Yritimme ehtiä Norjan lähetyksen 60-vuotisjuhlaan, mutta tulimme liian myöhään pääkaupunkiin ja juhlat jäivät väliin.

Räisäset asuvat Airassa samassa talossa kuin mekin 1990–1991. Ovella kävi jatkuvasti ihmisiä pyytämässä erilaista apua, koulumaksuja, vihkoja, kyniä, ruokaa jne. Kaiken työnsä lisäksi Räisäset jaksoivat ihmeen kärsivällisesti kohdata näitä ihmisiä! Airassa on koko kirkon ainut hiippakuntatason diakoniatyön toimisto ja työntekijä. Saimmekin mukaamme diakoniatyön koulutusohjelman projektisuunnitelman. Se lähti kommentoitavaksi Valkeapään Tarjalle Suomeen, Tarjahan on ollut luomassa tähän hiippakuntaan diakoniatyötä. Jos Tarja hyväksyy projektisuunnitelman, sitten meillä on edessä rahoituksen etsiminen.

8.10 oli kiireinen päivä, hoidimme pankki- ja postiasioita, pesimme matkapyykkiä, vastasimme tärkeimpiin posteihin ja Aki hankki projektiinsa materiaalia. Hän laittoi myös lähetyksen kirjanpidon ajan tasalle. Illalla yhdeksän aikaan saimme kuusihenkisen ryhmän Haminan seuduilta vierailulle. Tämä ryhmä oli tullut tutustumaan Good Samaritan nimisen hyväntekeväisyysjärjestön työhön. Kello oli lähemmäs puoli yötä, kun he malttoivat jatkaa majapaikkaansa. Meillä olisi ollut yhteistä puhuttavaa vaikka kuinka paljon!

Aki lähti aamulla 9.10 viiden aikaan Ammayaan ja toi tullessaan 11.10 projektin Ammayan koordinaattorin, Godeton Addikseen hakemaan huollossa ollutta kuorma-autoa ja putkikuormaa projektia varten. Minä yritin sinä aikana mm. hoitaa Lehtisten työlupia eteenpäin. Suomalaisten raamattupiirikin oli meillä ja oli mukavaa tutustua kahteen uuteen kokkolalaiseen tyttöön, jotka olivat tulleet juuri Etiopiaan.

Sunnuntaina 12.10 osallistuimme suomalaiseen jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahveilla meitä puhuttikin kovasti uusi hyväntekeväisyysjärjestöjä koskeva lakiesitys, joka tulee huhujen mukaan eduskunnan käsittelyyn ihan lähiaikoina.

13.10 Hoidimme auton myynti- ja ostoasioita. Minä kävin (odotin 4 tuntia istuskellen johtajan huoneessa, vaikka johtaja arveli, että kymmenen minuuttia menisi!) kirkon kirjakaupassa hankkimassa Jimman presbyteerin koulutusohjelmaa varten Raamattuja.

14.10 Lähdimme kuuden aikaan aamulla Aki, minä ja Kerttu matkaan, suuntana projektialue. Ehdimme poiketa Pihlavilla Jimmassa sen verran, että söimme ja vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset Ainon kanssa. Tauno oli omassa projektissaan jossakin maaseudulla. Otimme Jimmasta mukaan projektijohtaja Kebeden. Ameyassa satoi taas aivan kaatamalla. Juoksimme Kertun kanssa kotiin liukastellen jyrkkää mäkeä. Minulla oli tietokonelaukkukin kädessä. Välillä jouduimme ottamaan kengät jalasta, kun oli niin liukasta. Mutta selvisimmepä – tosin aivan läpimärkinä! Aki vei tavarat varastoon ja auton kaupungintalon pihalle parkkiin.

Seuraava päivä 15.10 meni Ammayan raamattukoululla, jossa Kerttu teki projektiimme liittyvää vammaistutkimusta eri puolilta raamattukouluun tulleiden oppilaitten parissa. Kävimme myös ala-asteella sopimassa ajan piirustuskilpailun palkintojen jakoon. Aki kävi Kebeden ja Godeton kanssa tutkimassa Sheri Sauwan koulun paikkaa. Hallitus oli jo palkannut opettajat vaikka kouluprojekti oli vasta alkutekijöissä. Paikalle oli kyhätty ruohosta väliaikainen koulu. Ekaluokkalaisia oli 95. Kebedellä oli neuvotteluja kuntainliiton hallintoviranomaisten kanssa ja vielä iltahämyssä koko projektin henkilökunta kokoontui yhteiseen neuvonpitoon. Illalla Kerttu ja minä valmistelimme Ameyan terveyskeskuksen työntekijöille kyselylomakkeen vammaisasioista.

16.10 Aki ja Kebede lähtivät seitsemän aikaan aamulla toiselle projektipaikkakunnalle Terchaan. Yhdeksän aikaan heillä oli neuvottelu kaupungin varajohtajan, kaupungin vesiosaston ja koulutoimen johtajien kanssa. Viime kirjeessä mainitsemastamme steering komitean kokouksesta päivämäärä sovittiin. Minulle sovittiin koulutusohjelma keskiviikoksi 22.10 (hieno juttu, se onkin jo pitkään ollut yksi stressin aihe) Lounaan jälkeen Aki ajoi Kebeden Jimmaan ja iltayhdeksältä hän oli turvallisesti takaisin Ammayassa ja toi tulleessaan Jimmasta kaksi sementtimiestä projektiimme.

Me Kertun ja tulkkimme Alemaijun kanssa jaoimme piirustuskilpailun palkintoja iltapäivän helteessä, mutta paikalla oli vain noin kolmasosa palkintojen saajista. Täällähän koulua käydään kahdessa vuorossa ja osa oppilaista olisi siis tavoitettavissa aamulla. Opettajat yrittivät kepit kädessä pitää jonkinlaista järjestystä paikan päällä ja välillä keppi viuhuikin aika vauhtia! Minulta pyydettiin metsitysprojektia Ammayaan.

17.10.08

Aamu alkoi palkintojen jaolla (nyt taas kaikkien palkintojen saajien sanottiin olevan iltavuorossa) ja iltapäivä jatkui palkintojen jaolla. Jako jäi taas kesken, koska palkintojen saajat olivatkin aamuvuorossa. Aloin jo kyllästyä koko jakoon ja otin loput palkinnot mukaani. Katsotaan, mitä lopuilla tehdään tulevaisuudessa. Oppilaat puhuivat meille ahkerasti englantia: ”Pirkko, what is your name (Pirkko, mikä sinun nimesi on?) Where are you go? (Oikea muoto olisi where are you going? Minne olet menossa?) Kun sen koululle mennessä ja tullessa kuuli satoja kertoja, alkoi jo vähän kyllästyttää. Ne jotka eivät englantia osanneet, virkistivät meitä forenzi -huudoillaan (ulkomaalainen). Yläkoulun rehtori pyysi uutta tietokonekurssia ja tyttöjen vessaa Ammayan yläkoululle.

Lauantaiaamu 18.10 alkoi Ammayan kotimme naapurihuoneissa pidetyillä aikamoisen äänekkäillä rukouskokouksilla. Aki rakensi raamattukoululle suojattua lähdettä, me Kertun kanssa siivosimme aamupäivän. Iltapäivällä lähdimme paikalliselle torille. Se oli ensimmäinen kuivan kauden tori ja ihmisiä oli aivan valtavasti. Meidän perässämme kulki koko ajan iso seurue tarkkaillen, mitä sanomme ja mitä ostamme. Onnistuin kuitenkin ostamaan banaaneja ja sipuleita. Kerttu hankki sateenvarjon (Päivänvarjoksi niin kuin kaikilla muillakin tähän vuoden aikaan on) ja huivin sekä kiillotutti kenkänsä. Minä löysin ihmeekseni Akille paidan. Kävelimme pääkatua kotiin ja aloin ihmetellä kontinjan kielistä sanaa qalziya, joka toistui aina, olipa seurassamme millainen seurue tahansa. Illalla selvitin sanan ja kävi ilmi, että koko kansanjoukko oli ihmetellyt miten tuolla ulkomaalaisella voi olla jalassa samanväriset sukat kuin sen ihokin. Eli minulla oli vaaleanruskeat nylon-nilkkasukat. Siinäpä sitä ihmettelemistä, ei olisi ihan heti arvannut!

Iltahämyssä tulkkimme Alemaiju poikkesi kylässä ja toi anomuksen saada tietokone Ammayan raamattukoululle. Alemaiju on ollut lähetyksemme ja Pusulan seurakunnan stipendiaatti ja käynyt kirkon pappisseminaarin koulutuksen. Nyt hän on rehtorina Lähetysseuran ja Helsingin seurakuntayhtymän rahoittamassa Ammayan uudessa raamattukoulussa, jonne Aki Suomen valtion kehityshankevaroin rakennuttaa vessoja. Mielenkiintoista!

Sunnuntaiaamu 19.10 alkoi Akilla kello 3 ja minulla 04.20. Arvatkaapa, mikä meidät herätti? Paikallisen ortodoksikirkon kaiuttimien kautta koko kaupungille kuulunut papin desitointi. (laulun tapaista) Aki lähti puoli yhdeksän aikoihin hakemaan kahta haminalaista vierastamme Jimmasta. Me Kertun kanssa osallistuimme paikalliseen Ammayan seurakunnan jumalanpalvelukseen. Valitettavasti harva puhuja osasi käyttää hyvätehoisia kaiuttimia hyödykseen. He huusivat niihin niin kovaa, että koko saarnan ajan minun oli pidettävä sormia korvissa, koska niihin koski niin kovaa. Nyt tekin tiedätte, mihin kaikkeen lähetystyöntekijä saattaa tarvita korvatulppia (tämä tarina on ikävä kyllä totisinta totta!). Aki ja vieraat tulivat illan suussa ja vieraat pääsivät yöksi paikalliseen hotelliin. Sunnuntaina minulta pyydettiin syntetisaattoria Ammayan kirkkoon.

Maanantaiaamuna 20.10 vieraille ja omalle väelle tarjoiltiin kaurapuuroa ja sitten vieraita tutustutettiin projektiimme. Lounaan jälkeen vieraat ja Kerttu lähtivät Akin kyydissä Jimmaan, jossa he tutustuivat Pihlavien työhön ja kummilapsitoimintaan. Illaksi Aki taas reissultaan ilmestyi Ammayaan.

Tiistaina 21.10 suuntasimme kohti Terchaa. Kävin koulutoimenjohtajan kanssa kertomassa alakoululle seuraavaksi päiväksi sovitusta hygieniakoulutuksesta. Pääsimme Terchan kodin lämpimään suihkuun!

Keskiviikkona 22.10 oli sitten koulutuksen vuoro. Koulutoimenjohtaja oli paitsi hyvä tulkki myös hyvä kurinpitäjä. Välillä hän hyppäsi pulpetille ja viuhautti keppiään! Aamulla koulutettiin noin 400 oppilasta. Väliajalla hajosi videotykistä lamppu ja varalamppua ei tietenkään ollut. Mutta Terchasta löytyi lainaksi videotykki ja niin iltapäivän 650 oppilasta saivat hekin oman koulutuksensa. Iltamyöhään ehdimme Jimmaan Pihlavan Ainon valmistamalle iltapalalle.

Torstai 23.10 sujui Kertun ja meidän matkustaessa Addikseen ja arvatkaapa oliko ihana illalla mennä matkan jälkeen saunaan!

Lämpimin terveisin Pirkko ja Aki Tuppurainen

Jos vielä saisi toivoa, niin toivoisin että ne kirjeemme saajat, joita emme tunne, laittaisivat pienen kirjelappusen tai sähköpostin, joissa kertoisivat, keitä he oikeasti ovat. On nimiä, jotka ovat olleet listalla vuosikausia ja olisi mukavaa edes vähän tutustua.

Jos tiedätte jonkun, joka haluaisi kirjeemme, niin osoitteen voi ilmoittaa Satakunnan tai Hämeen Kansanlähetykseen tai meille. Kirjeen saaminen ei velvoita mihinkään.

Voitte kirjoitella myös omia toiveitanne. Mistä te haluaisitte lukea kirjeissämme?

Viime kirje oli kuvausta juhlista. Tämä kirje saa varmasti olla sitten arkisempi.

Vuosi vaihtui syyskuun 11. päivä ja elämme täällä nyt vuotta 2001. Ortodoksikirkko vietti Jeesuksen tosi ristin löytämisen muistojuhlaa ja muslimit Ramadania.

Meillä on ollut vilinää ja vilskettä tässä Addis Abeban vierastalossa, jossa siis asumme silloin, kun emme ole maaseudulla. Laskeskelen joka aamu, montako meitä on lounaalla ja montako iltapalalla. Monenmoista olen tehnyt elämäni aikana, mutta ikinä en kuvitellut että minusta tulisi lähetyksen vierasemäntäkin. Onneksi minulla on apuna kokkikoulun käynyt keittiöapulaisemme Adabse! Oma rikkautensa tässä yhteiselämässä on, että näin opimme tuntemaan monia uusia ihmisiä oikein hyvin!

Meillä asuu nyt kolme kuukautta kolme reipasta opiskelijaa Jaakko Joki, Kerttu Huttunen ja Marika Huusko. Jaakko ja Marika ovat Ryttylän Kansanopiston kansainvälisyyslinjan opiskelijoita, Kerttu opiskelee DIAKissa.

Akaalainen Jaakko on kouluavustajana Lehtisten Noahille 4v. hänen aloittaessaan koulutaivaltaan etiopialaisessa, englannin kielisessä lastentarhassa (Noah puhuu kyllä jo ranskaa ja suomea). Jaakko tekee lopputyönään Etiopian ja Suomen perustuslain vertailua.

Nilsiäläinen Marika- lastenhoitaja hoitelee Lehtisten Matteota ja Kettusten Akua. Lehtiset ovat amharan kielikoulussa. Kettusilla Anu- äiti lähti Suomeen synnyttämään perheen viidettä lasta ja Aku 4v. tulee englannin kielisestä koulustaan ennen kuin Kettusten Eero-isä ehtii töistä kotiin.

Huttusen Kerttu Hausjärveltä tekee vammaistutkimusta meidän projektissamme. Siinä tutkitaan, mistä ammayalaiset ajattelevat vammaisuuden johtuvan ja mitä kaikkea majojen kätköistä mahdollisesti löytyy. Nyt Kerttu jo kuuli kylästä, jossa on paljon lepraa!

Räisäset Airasta asuivat kanssamme pari viikkoa, he yrittivät saada autoonsa lavakoppia ja kirjaansa painatukseen. Kumpikaan ei yrityksistä huolimatta vielä onnistunut. Lavakoppi luvattiin päivässä, nyt on jo kolme viikkoa kulunut eikä koppi ole vieläkään valmis. Räisästen työtoveri Sarah Wall Englannista viipyi myös muutaman päivän vierastalossamme matkalla opettamaan englantia Airan Onesimus Nesib – seminaariin.

Pihlavan Aino Jimmasta tuli opiskelemaan kielikouluun amharaa viikon ajaksi, hän lomitti samalla pari päivää minua vierastalossa, että pääsimme Akin ja Kertun kanssa projektialueellemme Ameyaan, jossa satoi koko ajan aivan kaatamalla. Kertun haastatteluja lukuun ottamatta emme juuri onnistuneet tekemään muuta kuin viemään tarvikkeita ja käymään neuvotteluja kuntainliiton johtajan kanssa. Siellä jo kovasti suunniteltiin seuraavaa projektia. Aki ehti projektialueelle jo aiemminkin yksinään ja sai silloin monenmoista nytkäytettyä eteenpäin.

Bubassa alkavat koulurakennukset olla jo melkein valmiina, sementtilattiat vielä puuttuvat. Ameyan keskuskoulun luokkahuoneiden rakennus etenee myös hyvin. Sheri Sauwan koulua viidakkokylässä aloitellaan rakentamaan heti, kun sinne sateilta päästään. Ameyan päässä projekti siis etenee oikein hyvin.

Terchassa odotellaan myös sateiden loppumista, kaivon porausauto juuttui mutaan ja on odotellut sekin sateiden loppumista jo useamman kuukauden. Terchassa pitäisi myös Steering komitean kokoontua. (Mikähän sekin on suomeksi, olisikohan joku projektin valvontaryhmä? Joka tapauksessa komitea koostuu hallituksen, kirkon ja lähetyksemme edustajista) Terchassa kaupungin virkamiehillä on jatkuvasti uusia ajatuksia, mitä projektissa pitäisi tehdä. Mehän emme näitä Suomen Ulkoministeriön hyväksymiä suunnitelmia voi muuttaa, vaan muutosehdotusten on käytävä ministeriössä asti. Tämä sitten tietysti sateiden lisäksi hidastuttaa projektin varsinaista etenemistä.

Ja takaisin vierastaloon Addis Abebaan:

Lähettimme Mirjami Uusitalo tuli kausilomaltaan Kuhmosta ja on nyt kolmisen viikkoa asustellut täällä tehden gidolen kielistä aapista ja tavaten etiopialaisia ystäviään.

Lisäksi lähetyksen etiopialaiset stipendiaatit ovat palanneet tänne Addis Abebaan ja pistäytyvät hoitelemassa koti-ikäväänsä kahvilla ja pullalla tässä meillä. Lähetyksemme kouluttaa tällä hetkellä 14 oppilasta eri puolilla Etiopiaa kirkon työhön. Kiitos teille, jotka olette tässä mukana.

Odottelemme kovasti entistä lähettiämme Leinosen Liisaa Sulkavalta, hän tulee opettamaan kemiaa Dembi Dolloon kolmeksi kuukaudeksi ja tarkoituksemme on käydä viemässä hänet sitten perille.

Meidän pihavahtimme Mamo alkaa olla jo vanha mies, hän itse ilmoittaa iäkseen 70 vuotta. Hän on sairastellut ja sai jonkun sairaskohtauksen kahvipöydässämme. Aki ja Adabse olivat paikalla ja Aki hänet onnistui ”elvyttämään”, mutta Mamo on nyt sairaslomalla. Mamo on tullut vuonna 1952 lähettien palvelukseen ja palvellut mm. meidän lähetyksen kaikkia lähettejä. Kerran hän on jo jäänyt eläkkeellekin, mutta ei oikein viihtynyt! Hänen poikansa Tamrat on meillä yövahtina ja hoitelee lähetyksemme moninaisia maksuja ja hankintoja.

Vauvan nuttuprojekti

Ensimmäiset vauvan nutut ovat saapuneet perille. Kiitos niistä. Vihjeeksi kaikille teille, jotka nyt ahkeroitte nuttujen parissa: Laittakaa ne sitten aikanaan tulemaan Economy – postissa. Tehkää aika tarkka kilon tai kahden paketti, se on edullisin tapa lähettää. 16 nuttua tulee 16 eurolla, ellei laita kovin painavaa päällystä.

Laittakaa pakettiin pieni esittely kutojasta ja osoite, että voin ilmoittaa paketin perille tulosta.

Viimeiseksi vielä uutiskevennys:

Olimme Lehtisen Mikan kanssa klinikalla, jossa Mika bongasi Kenenisa Bekelen. Minä reippaana kävin heti onnittelemassa ja hakemassa meille nimmarit. Teille, jotka ette nyt sitten tiedä, kenestä minä oikein kirjoitan, tiedoksi että Kenenisa on etiopialainen juoksija, joka voitti 10.000 ja 5000 metrin matkat olympialaisissa. Että semmoista…olimme vähän polleita!

Kiitos ja rukousaiheita:

• terveys
• varjelusta liikenteeseen
• iloa, voimia ja sopua tähän suurperhe-elämäämme

Teille sinne Suomeen hyvää syksyä!

Pirkko ja Aki

Viime kirjeen jälkeen olemme juhlineet montaa asiaa:

Ensin saimme upouuden auton Räisäsen Tapion ja Helenan käyttöön Kansanlähetyksen viime syksyn autokeräyksen tuloksena.

Sitten saimme uuden lähettiperheen työyhteyteemme. Mika ja Tania Lehtinen ovat menossa lastensa Noahin ja Mateon kanssa kummilapsityöhön Jimman alueelle. Tällä hetkellä lähetyksellämme on 110 kummilasta Agaron kaupungissa. Tarkoituksena on laajentaa kummilapsitoiminta Bongaan ja Sokorruun, jolloin lapsien kokonaismäärä kasvaisi 250.

Iloinen uutinen oli, että Lehtisten virallinen kutsu MY – kirkolta saapui ihan ajallaan. Toivottavasti työlupa valmistuu myös ennen viisumin umpeutumista.

Lehtisten jälkeen tuli opiskelijamme Marika Huusko Nilsiästä. Hän ilahdutti tullessaan meitä viimeisillä sanomalehdillä, ruisleivällä, Fazerin Sinisellä, HK:n Sinisellä lenkillä ja pussillisella villalankaa.

Sohvan takana vas: Mika Lehtinen, Pirkko ja Aki, Senni Kettunen, Eero K, Riina K, Tapio ja Helena Räisänen, Tauno ja Aino Pihlava

Sohvalla: Tania Lehtinen, Mateo ja Noah, Marika Huusko, Aku, Anu ja Essi Kettunen

Pidimme lähettikokouksen ja tällaiselta näytti lähettijoukkomme kokouksen aikoihin. Syksyksi joukkomme vielä lisääntyy kolmella, kun kaksi opiskelijaa, Jaakko Joki ja Kerttu Huttunen sekä pitkäaikainen lähettimme Mirjami Uusitalo saapuvat ensi viikolla paikalle.

Seuraava juhlan aihe oli lähettikokouksessa Tapion syntymäpäivä. Lahjaksi hän sai Pihlavan Ainon Lontoosta tuoman mango-hedelmien kivenpoistajan. Se on osoittautunut erittäin hyväksi kodin koneeksi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Minäkin sain Ainon lomatuliaisina sellaisen.

Vietimme lähettikokouksen yhteydessä Mekane Yesus -kirkon ja Kansanlähetyksen yhteistyön 40-vuotisjuhlaa. Halusimme sitä juhlistaa jollakin aivan erityisellä tavalla ja kutsuimme kunniavieraiksi vanhat lähettimme Kyösti ja Anneli Jokimiehen. Kyösti ei voinut matkustaa sairautensa takia. Kyöstihän joutui täällä Etiopiassa 1974 murhayrityksen kohteeksi ja sairastaa ilmeisesti siitä johtuen Parkinsonin tautia. Anneli oli juhlassa mukana tyttäriensä Minnan ja Nooran kanssa. Heidän toinen poikansa Jarkko on perheineen lähetystyössä Keski-Aasiassa.

Juhla kirkon keskustoimistolla aamuhartauden yhteydessä oli oikein lämminhenkinen ja koskettava. Kerroin lähetyksemme historiaa Etiopiassa: Paikalla oli mm. Jimmassa 70-luvulla lähettiemme kanssa yhteistyötä tehnyt nuori pastori vaimonsa kanssa eli nykyisen lähes 5-miljoonaisen Mekane Yesus -kirkon presidentti Iteffa Gobena. Lisäksi juhlaan osallistui mm. Dembi Dollossa 80-luvulla pitkään lähettiemme opettajatoverina toiminut, nuori komea poikamiesopettaja Terfaassa Angossa, joka nyt on kolmen lähes aikuisen lapsen isä ja toimii presidentin toimistossa sihteerinä. Juhlassa oli myös yksi oppilaamme Dembi Dollon ajoilta, hänkin nykyisiä päätoimiston sihteerejä. Anneli tyttärineen esitti oman tervehdyksensä, Tauno Pihlava luki lähetyksemme virallisen tervehdyksen. Kirkon presidentti kiitti yhteistyöstä ja kehotti meitä jatkamaan eteenpäin rohkein mielin. Juhlapäivän kruunasivat komeat täytekakkukahvit yhdessä päätoimiston työntekijöiden kanssa. Juhlasta soitettiin puhelu myös Kyöstille Suomeen.

Iltapäivällä joimme kahvit Lähetysseuran esimiehen, hyvän naapurimme Elisa Blombergin kanssa. Elisan tuoma ruusuasetelma ilahdutti meitä pari viikkoa. Etiopiassahan on nykyisin tosi paljon ruusujen kasvatusta. Se on tosi iloinen asia, sadat ja sadat ihmiset ovat saaneet töitä näiltä ruusuviljelmiltä.

Annelin vierailu jatkui Ainon ja Taunon seurassa Jimmaan. Kerrataanpa vähän myös Jimman työn historiaa tässä samalla: Kyösti Jokimies yhdessä kirkon silloisen pääsihteerin Gudina Tumsan kanssa oli Jimmassa 1974 etsimässä kirkon työhön sopivaa tonttia. Pauli Majanen perheineen aloitti rakennustyöt raivaamalla etiopialaisten työtoveriensa kanssa puut tontilta. Seppo Väisänen perheineen toimi seurakuntatyössä. Pauli Majanen kirjoittaa kirjeessään, miten Jimmassa kokoontui 60 henkeä seurakunnan kokoukseen. Aino ja Tauno Pihlava aloittivat Bedellessä työtä yhdessä saksalaisten kanssa. Kommunismin valtakaudella 1978 koko maakunta sulkeutui – ainiaaksi – niin kuin silloin luultiin. Kun työ alkoi uudelleen 90-luvun alussa, kokoontui vain viisi kristittyä yhdessä rukoilemaan.

Anneli näki Jimman kaikki nykyiset kolme Mekane Yesus – kirkkorakennusta ja kuuli Jimman 20.000 MY- seurakunnan jäsenestä. Lisäksi matkalla hän onnistui näkemään Kansanlähetyksen rakennuttamista 15 kirkosta muutaman ihan omin silmin.

Kyöstin rukouskirjeessä oli 70-luvulla maininta siitä, miten he etiopialaisen työtoverin kanssa aloittelivat kirkon kehitysosastoa ja kävivät ostamassa osastolle tuolin ja pöydän. Tänään kirkon keskuskehitysosastolla on 28 työntekijää. Lisäksi kaikissa 21 hiippakunnassa on omat kehitysosastot. 38 eri kansainvälistä järjestöä suuntaa apunsa Etiopiaan nimenomaan MY -kirkon DASSC:n kautta (DASSC on lyhennys sanoista Development and Social Services Commission, joka siis sai alkunsa tästä kehitysosastosta) Viime vuoden aikana apua oli tullut 66,6 miljoonaa birriä. Tavalla tai toisella tavoitettiin viime vuonna avulla noin 16 miljoonaa etiopialaista. DASSC:n työ on tänä päivänä niin laajaa, että sitä on kokonaisuudessaan mahdotonta selostaa tässä kirjeessä. Myös lähetyksemme eri projektit ovat osa tätä DASSC:n toimintaa.

Pieniin asioihin tulee kummasti perspektiiviä, kun väliin lisätään 40 vuotta. Raamattukin muistuttaa asiasta: ”Älä väheksy pienten alkujen päivää”. Millaisia lienevätkään asiat taivasperspektiivistä!

Minnan ja Nooran kanssa muistelimme heidän lapsuuttaan Etiopiassa. Minna ja Noora löysivät lapsuuden kavereitaan matkalla, Taddese on suurliikemies Wolisossa, Betlehem seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti täällä Addis Abebassa. Injera ja wotti maistuivat herkullisilta, tuoksut tuntuivat tutuilta ja vanhassa koulussakin vierailtiin.

Juhlat eivät vieläkään loppuneet. Mekane Yesus -kirkko vietti 27.8.08 suurta sovinnon juhlaa kirkosta eronneen, Addis Abeba Surrounding Mekane Yesus -kirkon kanssa. Kahden kirkon sijasta on nyt vain yksi Mekane Yesus – kirkko. Sovintoneuvotteluja käytiin pitkään, niissä oli mukana mm. kaksi edellistä kirkon presidenttiä, jotka olivat toista kirkkoa perustamassa. Oli suuri kunnia osallistua tähän juhlaan lähetyksemme edustajana. Harvassa juhlassa taputetaan, itketään ja halataan niin paljon!

Vanhojen lähettien, Mirjamin, Tarjan ja Tapion työlupien uusinnat kävivät myös tällä kertaa lähes käden käänteessä. Tosin minulla kului yksi yö ilman unia, kun kirkon toimisto alkoi kysellä Tarjan passia meiltä ja minä muistin sen juuri vieneeni kirkon toimistolle. Seuraavan yön valvoin, kun samanlainen ilmoitus tuli Tapion oleskeluluvasta. Harkitsin vakavasti dementiatesteihin menoa, mutta onneksi kummatkin luvat lopulta löytyivät kirkon toimistolta eikä minun kätköistäni. Kehitimme kuitenkin uuden systeemin henkilöstöosaston sihteerin kanssa. Hän kuittaa, kun ottaa vastaan tärkeitä papereita meiltä ja entiseen tapaan minä kuittaan, kun vien paperit kirkon toimistolta pois.

Olemme iloinneet myös valokuvasta, jonka saimme Baggen kirkosta. Sehän on se kirkko, johon Pekka ja Tiina keräsivät rahaa valokuvanäyttelyllään. Kirkko alkaa valmistua!

Sydämellisin terveisin juhlatunnelmissa Pirkko ja Aki

Viime kirjeessä lupasimme esitellä vähän itseämme erityisesti Järvisten lähetysrenkaasta meidän lähetysrenkaaseemme siirtyneille lähettäjille. Pirkkohan on siis Järvisen Pirjon isosisko. On mukavaa, kun on uusia lähettäjiä. Vanhimmat lähettäjämme ovat liki 30 vuoden takaa ja arvostamme tosi paljon, että niin kauan olette olleet mukanamme lähetystyössä.

Sitten se luvattu esittely:

Pirkko on peruskoulutukseltaan diakonissa-terveydenhoitaja, Aki autonasentaja. Pirkko on kotoisin Eurasta, jossa meillä on koti. Aki on Heinävedeltä. Meillä on kolme aikuista lasta, Antti, Annukka ja Pekka. Antti ja Heidi asuvat perheineen Turussa, heillä on kaksi lasta Joonatan 2v ja Ruth-vauva. Annukka asuu Kiia – tyttönsä 2 v. kanssa Porissa. Pekka ja Tiina asuvat Kaustisella. Lähdimme aikoinaan pienten lasten kanssa Etiopiaan, ensimmäisen kerran 1981, Antti oli silloin 5v. Annukka vajaat 2v. Pekka syntyi ensimmäisen työkautemme aikana.

Ensimmäisen (1981–1984) ja toisen (1985–1987) työkautemme työskentelimme Länsi-Etiopiassa lähellä Sudanin rajaa, Dembi Dollo nimisessä kaupungissa. Olimme opettajina Mekane Yesus -kirkon yläaste -lukiossa. Aki opetti mekaniikkaa, Pirkko auttoi käsitöiden opetuksessa. Etiopia oli sosialistinen vuoteen 1991 ja hengellisen työn mahdollisuudet olivat melkein mitättömät.

Aki oli toisen työkautensa Dembi Dollon hiippakunnan kehitysosaston teknisenä neuvonantajana rakentamassa opettajien asuntoja, klinikkoja ja siltoja. Pirkko vastasi Etiopian nälänhädän aikaan myös monenlaisista avustusjakeluista ja sai olla myös tovin nälkäleirin sairaanhoitajana.

Kolmannen työkauden (1990–1991) työskentelimme Mekane Yesus -kirkon Airan sairaalassa, jossa Aki vastasi teknisen osaston toiminnasta, Pirkko oli apuhoitajakoululla opettajana sekä työskenteli sairaalassa. Tämä työkausi keskeytyi sitten Etiopian sisällissotaan. Jäimme Suomeen 12 vuodeksi, jona aikana lapsemme kasvoivat ja kävivät koulunsa.

2003 lähdimme matkaan kahdestaan. Työkautemme 2003–2006 teimme töitä sekä Addis Abebassa, jossa Pirkko toimi Kansanlähetyksen Etiopian työalueen esimiehenä että Lounais-Etiopiassa, Ameyassa, jossa Aki vastasi Ameyan kaupungin vesihuoltoprojektista.

Nyt olemme siis uudella kolmen vuoden työkaudella, joka loppuu 2009. Pirkon työtehtävät jatkuvat entisenlaisina, Aki on mukana teknisenä neuvonantajana Ameyan ja Terchan alueella Suomen valtion ja lähetyksen sekä Mekane Yesus – kirkon kehityshankkeessa. Hankkeessa rakennetaan kolme koulua ja kahteen kaupunkiin vesisysteemiä sekä suojataan lähteitä.

Varmaan te haluaisitte tietää, millaisia me sitten olemme ihmisinä.

Aki harrastaa ristisanoja, sudokuja, postimerkkeilyä, pasianssia sekä uutisten kuuntelua. Hän korjaa ja rakentelee kaikenlaista. Pirkko pitää käsitöistä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Molemmat olemme aika innokkaita valokuvaajia. Lisäksi molemmat harrastamme mökkeilyä mökkisaaressa, Savossa. Aki on savolaisen puhelias ja aina perillä maailman tapahtumista. Pirkko taas on satakuntalainen, ei ihan niin puhelias, mutta aika hyvä kuuntelija.

Meillä on kiltti, toisilta läheteiltä peritty Timi -susikoira, jota kävelytämme ja koetamme samalla edes vähän hoitaa kuntoamme.

Mukavaa, jos uudet lähettäjämme kerrotte itsestänne, vähitellen sitten tulemme tuntemaan toisiamme. On kiva lukea sekä uusien että vanhojen lähettäjien sähköpostia ja tosi kiva saada kirjeitä tai kortteja. Varsinkin tuolla maaseudulla ympyrät ovat aika pienet ja silloin pääkaupungissa saatu posti on tosi piristävää!

Rukous – ja kiitosaiheita

• terveyttä
• turvallisuutta Etiopian liikenteessä
• Ameyan ja Terchan projektitiimit, hyvä yhteistyö

Monin terveisin Pirkko ja Aki