Lähetyksemme uusi lähetysjohtaja Mika Tuovinen ja kotimaisen ja ulkomaisen työn johtaja Arto Hukari kävivät suunnitelmien mukaisesti tutustumassa Etiopiaan. Arton vaimo, nimikkoseurakuntamme Nokian lähetyssihteeri Mirja Hukari oli myös matkassa mukana. Mika joutui lähtemään kesken matkan koti-Suomeen saatuaan puhelun, jossa kerrottiin hänen äitinsä olevan erittäin huonossa kunnossa sairaalassa.

Vieraiden kanssa kiersimme tutustumassa Arba Minchissä Mirjami Uusitalon työhön ja Jimmassa Heinoloiden ja Lehtisten työhön. Tapasimme Lounais-Etiopian hiippakunnan sekä Jimman ja Gidolen rovastikunnan edustajia, eri projektien työntekijöitä ja seurakuntien työntekijöitä. Ilahduimme monista hyvistä asioista eri puolilla: Näimme Mirjamin käännöstiimin kääntämiä kirjoja (toistakymmentä!), Meille esiteltiin Lehtisten HIV projektia ja kummilapsiprojektia. Vieraat näkivät Heinolan Johanneksen projektin vesisäiliöitä, öljypuristimen ja istutettua metsää.
Saimme olla mukana etiopialaisessa jumalanpalveluksessa, johon pressuista tehdyssä kirkossa osallistui satoja yliopiston opiskelijoita. Sen jälkeen olimme juhlavassa peruskiven muuraustilaisuudessa, kun yliopistoalueelle suunniteltu kirkkorakennus aloitettiin.

Dimtussa olimme kaivamassa ensimmäisiä lapiollisia multaa Dimtun kirkon perustuksia varten. Se oli oikein juhlallista, varsinkin kun tiedämme, että tämän poltetun kirkon tilalle rakennettavan uuden kirkon rahoittajana on mm. nimikkoseurakuntamme Eura.
Matkan jälkeen oli vuorossa visiitti tutulla ruotsalaisella klinikalla. Akilla ja Mirjalla oli kummallakin ameeba ja Aki sai vielä matkan jälkeen kovan flunssan, niin että ihan vapaaehtoisesti vietti muutaman päivän sängyn pohjalla. Mirja ja Arto joutuivat myöhästyttämään lentoaan tuon saman ameeban takia.

Kova on tauti ja kova on lääkitys!

Ohjelmassamme on ollut suurlähetystön järjestämä projektikoulutus, jossa mietittiin miten yhdistää mielenterveystyötä projekteihin.

Minä olen ”juossut” nuttujen takia tullin ja postin väliä aivan kyllästymiseen asti. Postissa on vielä pieni erä kesällä minulle tulleita nuttupaketteja ja en sitten millään onnistu saamaan niitä ulos. Kymmenen kertaa tullissa, ainakin 15 kertaa postissa, olen siis yrittänyt saada yhtä paperia tullista postiin. Tänään se oli siellä, mutta postin mukaan siinä oli joku merkintä vieläkin väärin, enkä vieläkään saanut paketteja ulos. Kyllä harmitti! Seuraavaksi laadin komean kirjeen tullin johtajalle ja selostan ongelmani.

Suunnitelmissani on myös vierailu Black Lioniin. Selvitän nuttuprojektin tilannetta siellä ja ehdotan yhteisiä nuttujuhlia. 50.000 nutun raja lähestyy!

Akia odotetaan eri puolilla maaseutua, Bongassa pitäisi rakentaa kummilapsiprojektille tiloja, Galeessan kylässä odotetaan vettä. Ammeyassa raamattukoulun kompostivessat odottavat viimeistelyä ja Halleluworqissa odotetaan toisen vesisäiliön kytkemistä. Sateet ovat vihdoinkin loppuneet ja noihin paikkoihin pääsee ja Akilla on vilkas rakennuskausi tiedossa.

Olemme saaneet uudet mukavat naapurit, pitkäaikainen Suomen Lähetysseuran työntekijä ja ystävämme ja naapurimme Elisa Blomberg lähti Suomeen eläkkeelle ja Elisan taloon muuttivat Sari ja Vesa Lehtelä. Vesa on Lähetysseuran uusi yhdyssihteeri täällä Etiopiassa.

Viime sunnuntaina oli lähetyksemme projektissa rakennetun Tollayen koulun luovutustilaisuus. Heinolat olivat siellä edustamassa lähetystämme. On hienoa olla mukana tällaisissa projekteissa, varsinkin kun tietää, että jokainen rakennettu koulu tietää lyhyempää ja turvallisempaa koulumatkaa erityisesti tytöille ja tyttöjen on helpompaa päästä kouluun.

Kiitos ihan jokaiselle teille, jotka meitä tavalla tai toisella olette lähettämässä maailman ääriin, olette tavattoman tärkeitä. Olemme kiitollisia jokaisesta lähetyksen kirppareilla työskentelevästä, lähetyslounaiden keittiössä touhuavasta, lähetysjohtokuntalaisista, seurakuntiemme päättäjistä ja nimikkoseurakuntiemme työntekijöistä. On niin hyvä tietää olevansa siinä etuoikeutetussa asemassa, että puolestamme rukoillaan. Sen varassa me täällä jaksamme.

Aurinkoisin, Afrikkalaisin terveisin Pirkko ja Aki

Palasimme takaisin Etiopiaan kesälomaltamme oikein virkistyneinä ja innokkaina käymään käsiksi töihin. Monet teistä tietävätkin, että Aki vietti osan kesälomastaan sairaalassa malaria-epäilynä. Malariaa ei lopulta löytynyt, sensijaan pilkkukuumeen vasta-aineet olivat koholla. Pilkkukuume on kirppujen levittämä tauti ja niitähän täällä riittää.

Kesäloman suuria uutisia oli, kun lastenlapsemme Joonatan silloin 4 vee oppi lukemaan ja Kiia 5 vee ajoi ilman apupyöriä pyörällään ja vanhin lapsemme Antti täytti 35 vee. Äitini 86 vee oli kunnostautunut talvella tekemällä kaikki lumityöt ja kun niska niistä tuli kipeäksi, hän sai sen hyvin vertymään  hakkaamalla klapeja ja neulomalla sukkia. Oli mukavaa tavata sukulaisia ja ystäviä!

Matka Etiopiaan meni hyvin, mutta olin pakannut virkkuukoukkuni vahingossa käsipakaasiin ja Turkin tulli takavarikoi  ne. Kyllä pieni asia voi harmittaa! Joku lohdutti, että onneksi saavat Turkin tullimiehet nyt opetella virkkaamaan!

Matkatuliaisina toin apulaiselleni mm. punaisen kirjavan jakkupuvun, jonka yhdessä Euran seurakunnan lähetyksen kirpputorilla myyjien kanssa valitsimme ja josta lupasin kirjoittaa, sopiko se. Ihana oli ja sopivan kokoinen, kertoi apulainen. Kiitos kirpparin myyjille!

Akilla oli matkalaukussa niin paljon erilaisia muttereita, pultteja, johtoja ym. että läpivalaisussa Etiopian tullissa ne tietysti loistivat olemassaolollaan. Niitä onneksi oli niin paljon , ettei laukkua avannut virkailija jaksanut niistä keskellä yötä alkaa maksukuitteja kirjoittelemaan.

Vahtimme toivotti minut tervetulleeksi iki-ihanalla etiopialaisella toivotuksella: ”Voi, miten sinä olet Suomessa lihonut”

Jotenkin tänne tuleminen on niin kovin tuttua. Saman tien saattoi alkaa töihin. Euran liikenneruuhkien jälkeen tuntui kyllä hieman hurjalta ottaa pihasta pakettiauto ja kaasuttaa tuonne miljoonakaupungin aamuruuhkaan.

Postin pojat olivat iloisia nähdessään minut ja saadessaan hyllyjään tyhjemmäksi.

Aki lähti suurlähetystön väelle esittelemään suunniteltua Darimu-projektialuetta, josta heidän pitää antaa lausunto ulkoministeriölle. Luulemme kyllä, että eivät onnistu aivan perille asti pääsemään sateiden ja mudan takia. Mutta juuri siksi projektianomukseen on sisällytetty tietä ja silta.

Täällä puheenaiheena ovat kaikenmaalaisten lähetystyöntekijöitten työluvat, joita on ollut vaikeata saada uusittua. Tilanne tuli täytenä yllätyksenä. Ennen lomalle lähtöäni olin laittanut kaikkien lähettiemme paperit kuntoon, mutta lisäselvityksiä on tarvittu tosi paljon. Jännitämme nyt kaikki yhdessä, miten käy.

Syksyn ohjelmaan kuuluu mm. lähetyksemme uuden lähetysjohtajan Mika Tuovisen ja kotimaisen ja ulkomaisen työn johtajan Arto Hukarin tutustumisvierailu Etiopiaan. Arton vaimo, nimikkoseurakuntamme Nokian lähetyssihteeri  Mirja Hukari on myös matkassa mukana.

Kiitosaiheita:

-          Hyvä virkistävä kesäloma ja kaikki tapaamiset

Rukousaiheita:

-          Lähettien työluvat, omani on voimassa 1.7.2012 asti, johon asti molemmat voimme olla. Vuosittain aina joudumme luvat uusimaan normaalistikin.

Lämpimin terveisin Pirkko ja Aki Tuppurainen

Nuttuprojektista ilmestyvät uudet lähetysohjeet. Ne ovat luettavissa kotisisvuiltamme www.tuppurainen.fi/blogit/category/nuttu ja facebookissa ”Nuttu”. Toivottavasti te tämän kirjeen saajatkin levitätte tietoa, jos tunnette nutun neulojia. Nuttuja ei enää lähetetä minulle vaan ainoastaan Black Lion –sairaalaan.

Black Lion Hospital

P.O.Box 5657 Addis Abeba

Ethiopia

Kesäloman suuria uutisia oli, kun lastenlapsemme Joonatan silloin 4 vee oppi lukemaan ja Kiia 5 vee ajoi ilman apupyöriä pyörällään ja vanhin lapsemme Antti täytti 35 vee. Äitini 86 vee oli kunnostautunut talvella tekemällä kaikki lumityöt ja kun niska niistä tuli kipeäksi, hän sai sen hyvin vertymään hakkaamalla klapeja ja neulomalla sukkia. Oli mukavaa tavata sukulaisia ja ystäviä!

Matka Etiopiaan meni hyvin, mutta olin pakannut virkkuukoukkuni vahingossa käsipakaasiin ja Turkin tulli takavarikoi ne. Kyllä pieni asia voi harmittaa! Joku lohdutti, että onneksi saavat Turkin tullimiehet nyt opetella virkkaamaan!
Matkatuliaisina toin apulaiselleni mm. punaisen kirjavan jakkupuvun, jonka yhdessä Euran seurakunnan lähetyksen kirpputorilla myyjien kanssa valitsimme ja josta lupasin kirjoittaa, sopiko se. Ihana oli ja sopivan kokoinen, kertoi apulainen. Kiitos kirpparin myyjille!

Akilla oli matkalaukussa niin paljon erilaisia muttereita, pultteja, johtoja ym. että läpivalaisussa Etiopian tullissa ne tietysti loistivat olemassaolollaan. Niitä onneksi oli niin paljon , ettei laukkua avannut virkailija jaksanut niistä keskellä yötä alkaa maksukuitteja kirjoittelemaan.
Vahtimme toivotti minut tervetulleeksi iki-ihanalla etiopialaisella toivotuksella: ”Voi, miten sinä olet Suomessa lihonut”
Jotenkin tänne tuleminen on niin kovin tuttua. Saman tien saattoi alkaa töihin. Euran liikenneruuhkien jälkeen tuntui kyllä hieman hurjalta ottaa pihasta pakettiauto ja kaasuttaa tuonne miljoonakaupungin aamuruuhkaan.
Postin pojat olivat iloisia nähdessään minut ja saadessaan hyllyjään tyhjemmäksi.

Aki lähti suurlähetystön väelle esittelemään suunniteltua Darimu-projektialuetta, josta heidän pitää antaa lausunto ulkoministeriölle. Luulemme kyllä, että eivät onnistu aivan perille asti pääsemään sateiden ja mudan takia. Mutta juuri siksi projektianomukseen on sisällytetty tietä ja silta.
Täällä puheenaiheena ovat kaikenmaalaisten lähetystyöntekijöitten työluvat, joita on ollut vaikeata saada uusittua. Tilanne tuli täytenä yllätyksenä. Ennen lomalle lähtöäni olin laittanut kaikkien lähettiemme paperit kuntoon, mutta lisäselvityksiä on tarvittu tosi paljon. Jännitämme nyt kaikki yhdessä, miten käy.
Syksyn ohjelmaan kuuluu mm. lähetyksemme uuden lähetysjohtajan Mika Tuovisen ja kotimaisen ja ulkomaisen työn johtajan Arto Hukarin tutustumisvierailu Etiopiaan. Arton vaimo, nimikkoseurakuntamme Nokian lähetyssihteeri Mirja Hukari on myös matkassa mukana.

Kiitosaiheita:

• Hyvä virkistävä kesäloma ja kaikki tapaamiset

Rukousaiheita:

• Lähettien työluvat, omani on voimassa 1.7.2012 asti, johon asti molemmat voimme olla. Vuosittain aina joudumme luvat uusimaan normaalistikin.

Suurin osa teistä onkin varmaan jo kuullut nuttuprojektin tullivaikeuksista. Niistä en vielä tässä kirjeesssä kirjoita sen enempää kuin että kaikki ihanat nututttajat voivat nyt nauttia Suomen kesästä ja toivon, että nuttujen lähetyksessä pidetään tauko, kunnes täällä päässä asiat selviävät. Nuttuasiaa voi seurata FB:ssa Nuttu- sivuilta tai kotisivuilta www.nuttu.info/category/nuttu.

Vierastalon aamupalapöydässä

Tiedättekin varmasti, että asumme Kansanlähetyksen ns. vierastalossa täällä Addis Abebassa. Niinpä kirjoitan tämän kirjeeni kertoen yhdestä tavallisesta aamusta vierastalon aamupalapöydässä. Aamupalaksi on iso kattilallainen Etelä-Afrikkalaisista kauraryyneistä aamukuudelta keittämääni puuroa ja punaista kiinanruususoppaa.

Talon toisessa päässä asuvat pitkäaikaiset työtoverimme Helena ja Tapio Räisänen, joiden vanhin poika Markus on tullut Suomesta katsomaan heitä. Pihalla meitä vahtii Timi -koiramme ja vahtikopissa on paikalla aina joku vahdeistamme.

Tällä kertaa vierainamme ovat lähetyksemme työntekijät Mika ja Tania Lehtinen poikiensa Noahin 6v., Mateon 4v. ja Natanaelin 1v. kanssa. Mukana on myös suloinen Naomi –tyttö 14 kk, jota he parhaillaan yrittävät adoptoida itselleen. Prosessia on jatkunut jo monta kuukautta. Eilen Etiopian ainoa tätä tarkoitusta varten laillistettu sosiaalityöntekijä on käynyt vierastalollamme tekemässä Lehtisten kotiolojen kartoituksen. Mies näytti tutulta ja paljastuikin, että hän on samalla Etiopian oromon kielisten urheilu-uutisten lukija. Hän kertoi tuntevansa Etiopian naisasioista vastaavan ministerin ja lupaa vauhdittaa asiaa soittamalla hänelle. Lehtiset ovatkin illalla saaneet monta puhelua asiaa koskien. Ministeri halusi ottaa Lehtiset vastaan toimistossaan, mutta huomasi kesken kaiken, että hänellä olikin joku toinen tapaaminen jo sovittuna.

Alamme selvittää, kuka lähtee minnekin ja millä autolla. Räisäsen Tapsakin tulee siihen huviin mukaan.
Lehtisten Noah on ensimmäinen lähtijä. Addis Abebassa ollessaan hän käy kansainvälistä Englannin kielistä koulua. Jimmassa asuessaan Noah ja Mateo käyvät SOS päiväkodissa. Ainoastaan pikkubussillamme on lupa ajaa turvallisuussyistä kansainvälisen koulun alueelle. Lehtiset lähtevät saman tien hakemaan Afrika-hotellilta Noamin enoa, joka on tullut maaseudulta luovuttamaan Naomin virallisesti oikeusteitä Lehtisille. Hänellä on tulkkina mukanaan Jimman rovastikunnan talousjohtaja Hamsalu. Vietyään Noahin kouluun he jatkavat sitten kaikki yhdessä matkaansa Naomin asiaa hoitavan lakimiehen luo.

Aki suunnittelee matkaa Nissanin korjaamolle, jonne hän on eilen vienyt yhden lähetyksen maastoauton. Nissan ostettiin uutena ja ensimmäisellä matkallaan maaseudulle huoltoaseman pojat tankkasivat siihen naftan sijasta vettä. Auto tuotiin kuorma-auton lavalla Addikseen ja se oli neljä kuukautta korjaamolla. Mutta edelleenkin auton vedot ovat huonot. Korjaamolla oli eilen väitetty, että auto ei ollut ikinä heidän korjaamossaan. Aki on penkonut vanhat kuitit esille ja kopioinut ne mukaansa. Auto on luvattu täksi aamuksi valmiiksi, mitä Aki epäilee, mutta on kuitenkin luvannut mennä hakemaan sen, jos se on valmiina.
Eilen minä huomasin, että Räisäsen Helenan professional licence as a nurse (lupa toimia Etiopiassa sairaanhoitajana) oli vanhentunut ja selvitin lisenssin uudistamista kirkon toimiston kautta. Helena on lähdössä lisenssiä varten Korealaiseen sairaalaan terveystarkastukseen. Se on samalla suunnalla kuin Nissanin korjaamo. Tapio lähtee kyytimieheksi.
Minä olen menossa Black Lion sairaalaan. Olen luvannut viedä Räisäsen Markuksen mukanani katsomaan sairaalaa, jossa hän on syntynyt 33 vuotta aikaisemmin. Sitten huomaan, että voin joutua lähtemään sairaalasta suoraan tulliin. Sovimmekin, että Markus tulee myöhemmin mukanani. Tamrat, joka hoitaa lähetyksemme asioita, lähtee mukaani ja tarjoamme kyytiä myös naapurin vahdille, joka on tulossa samaan suuntaan.

Tigist -lapsenvahti tulee katsomaan Lehtisten muita lapsia. Jätän Adabse -vierastalon keittäjälle kaalit, riisit ja lihat pöydälle kaalilaatikon tekoa varten. Kyllä hän varmasti tarvikkeista keksii, mikä on tämän päivän lounas. Olohuoneen vaatenaulakosta riippuvasta banaanitertusta hän osaa ottaa banaaneja paikalla olevien aamupäiväkahvipöytään.

Vien pyykit vielä narulle, keräilen kaikki tarvittavat viralliset kirjeet nuttuprojektini tullivapauden hoitamiseksi mukaan. Tähän mennessä kirjeitä on kertynyt 22.

Tulen taatusti saamaan moitteita Adabselta, koska jätän talon avaimet lapsenvahdille, mutta se on nyt tällä kertaa ainut vaihtoehto.

Lounaalla meillä kaikilla onkin sitten monta uutta tarinaa kerrottavana. Tamrat ihmettelee matkalla Black Lioniin tämän maan byrokratiaa. ”Ellette olisi koko ajan tekemässä jotain hyvää ja auttamassa, ei teillä olisi näitä kaikkia ongelmia”, tuumii hän.

Poltetut kirkot ja talot

Aki vieraili Jimman presbyteerin johtajan Ato Hailun , hiippakunnan kehitysjohtajan Terfassan ja kirkon evankelioimistyön johtajan Yonas Yiggesun kanssa kahdella paikkakunnalla, joissa kirkot oli poltettu. Muslimit olivat hallituksen määräyksestä rakentaneet kirkkojen tonteille mutarakennukset väliaikaisiksi kirkoiksi. Rakennusten sisäpuoli oli vielä kesken, mutta niitä käytettiin jo kokoontumistiloina. Poltetun tilalle rakennettu evankelistan uusi talo oli vielä kesken. Rakentaminen on selvästi hidastunut, enää poliisi ja armeija eivät ole paikalla valvomassa. Evankelista asuu vielä vuokratalossa, muslimit maksavat hänen vuokransa. Kolmannelle paikkakunnalle Aki ei enää ehtinyt mennä, mutta siellä on ollut muita paikkakuntia jännittyneempi tunnelma, kertoivat kirkon edustajat. Siellä seurakunta kokoontuu itse hankkimassaan muovisessa telttakatoksessa.

Suomen suurlähetystön myöntämällä avustuksella on hankittu vainossa omaisuutensa menettäneille seurakuntalaisille huonekaluja, siemenviljaa ja lannoitteita, jotta he pääsevät jälleen normaalin elämän alkuun.

Kirkkojen polttajat ovat nyt myös olleet oikeudessa tuomittavina. Osa pidätetyistä vapautettiin syyttöminä. Lievästi rikolliset tuomittiin paikallisissa oikeusistuimissa 5-25 vuoden vankeuteen. Vakavimmin syyllisiksi epäillyt on siirretty liittovaltion tuomioistuinten tuomittaviksi.

Aki Ameyassa

Aki on päässyt myös pariin kertaan käymään Ameyassa, jossa hän on viimeistellyt raamattukoulun suihkua, vessoja, vaihtanut ovien lukkoja ja tehnyt kaikkea korjaustyötä, johon ameyalaisten taidot eivät riitä.

Kesälomalle Suomeen olemme tulossa 16.7.
Monin lämpöisin terveisin Pirkko ja Aki

Tilanne Jimman alueella on rauhoittunut ja siitä olemme hyvin kiitollisia. Suurlähettiläämme Leo Olasvirta vieraili alueella tutustuen tilanteeseen ja samalla myös Jimman rovastikunnan ja lähettiemme työhön sekä Jimman yliopistoon.

Hankehakemuksia

Meidän kevääseemme on kuulunut lähetyksemme kautta Suomen ulkoministeriölle tehtävät hankkeiden raportoinnit ja uusien hankeanomusten teko. Raportteja minun osalleni ei tullut tänä vuonna kuin yksi. Suomen suurlähetystölle kirjoitin anomuksen Jimman alueen kotinsa menettäneiden puolesta, mutta anomukseen pitikin tehdä suuria muutoksia kesken hakemuksen ja itselläni oli varattu neuvottelumatka Airaan. Johannes ja Leena Heinola hoitivat sitten ansiokkaasti sen hakemuksen loppuun.
Sitä ennen olimme Akin kanssa valmistelleet Darimu-projektin hakemusta. Aki joutui vierailemaankin alueella lisätietojen saamiseksi (täällä tuollaiset vierailut usein tulkitaan lupauksiksi, siksi siis ”joutui”) Darimussa on suunnitteilla kyläyhteisön kehittämisprojekti, siihen kuuluisi ison koulun rakentaminen, tien parannustöitä, sillan rakentaminen, naisille suunnattuja lainoja ym.

Viimeiseksi valmistelin nuttuprojektin innoittamana äitiysavustuspakkaus-projektihakemuksen, jossa vammaiset naiset, AIDSia sairastavat naiset, yksinhuoltajat ja työttömät nuoret valmistaisivat pieniä äitiyspakkauksia.

Suurlähetystön projektin tuloksen jo tiedämme. He myönsivät Jimman alueelle sänkyjä, patjoja, siemenviljaa ja lannoitteita niille, jotka maaliskuussa menettivät kotinsa.

Darimuprojekti ja äitiyspakkausprojekti käsitellään seuraavaksi lähetyksessämme muilta työalueilta tulevien projektihakemusten kanssa. Siellä sitten päätetään, mihin projekteihin lähetyksemme varsinaisesti hakee rahoitusta ulkoministeriöltä.

Toukokuun lopulla hakemukset lähtevät ulkoministeriöön. Sieltä ne tulevat lausuntokierrokselle mm. tänne Suomen Etiopian suurlähetystöön ja joskus itsenäisyyspäivän aikoihin saamme tietää, tuleeko hankkeisiin rahoitusta.

Meitä jännittää tietysti myös se, minkälainen hallitus ja kehitysyhteistyöministeri maahamme tulee. Kehityspolitiikan linjaukset kun usein muuttuvat hallituksen ja ministerin muuttuessa.

Airassa. Airassa olimme hakemassa Räisästen muuttokuormaa ja samalla neuvottelemassa äitiyspakkausprojektista hiippakunnan ja Airan sairaalalan kanssa.

Pääsiäinen. Pääsiäisen vietimme Räisästen kanssa Langanojärven rannalla ja se olikin oikein virkistävä katkos töiden lomassa

Halleluworqissa

Aki pääsi rauhattomuuksien jälkeen käymään Halleluworqissa, jonne siis olisi pitänyt päästä ennen ensimmäistäkään sadetta. Siellä Aki on suojannut etiopialaisten työmiesten kanssa kyläläisille lähteen, josta vesi tulee omalla paineella putkea pitkin kylälle koulun ja kirkon viereen. Kyläläiset ovat todella onnellisia puhtaasta vedestä ja he kertoivatkin Akille, että lähteen suojauksen jälkeen ei kukaan kyläläisistä ole sairastanut amebaa tai giardiaa. Naisten työ on myös helpottunut, koska aikaisemmin he joutuivat hakemaan vettä puolentoista tunnin kävelymatkan päästä, elleivät haluneet juoda likaista jokivettä. Nimikkoseurakuntamme Nokia on erityisesti rahoittanut tätä lähdettä.
Siitä siis kyläläisten puolesta suuri kiitos Nokialle!

Lämpimin terveisin Pirkko ja Aki

Paljon terveisiä täältä Afrikasta. Kiitos teille kaikille lämpimistä hyvän matkan toivotuksista.

Matkamme meni hyvin ja matkatavaroidenkaan kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka niitä olikin paljon. Työtoverimme Räisäset olivat meitä vastassa lentokentällä ruusukimpun kanssa (!) ja kohta söimme lähetyksemme vierastalolla maukasta inzeraa ja wottia.

Olemme asettuneet lähetyksemme vierastaloon Addis Abebassa, jossa olemme asuneet aiemminkin. Talo on oikein mukava, meillä on sähkö, lämmin vesi ja jopa sauna, jossa onkin tosi mukava virkistyä ja puhdistautua, erityisesti rankkojen maaseutumatkojen jälkeen. Tässä talossa on kaksi asuntoa ja lisäksi vierashuoneita, joissa esim. maaseudulta pääkaupunkiin asioitaan hoitamaan tulevat työntekijämme voivat yöpyä. Tällä hetkellä toisella puolen asuvat pitkäaikaiset työtoverimme Helena ja Tapio Räisänen. Vierashuoneissa asuvat nyt ensi viikolla alkavan lähettien vuosikokouksen aikana kaikki muut Etiopiassa olevat työtoverimme: Lehtisten 6-henkinen perhe, Leena ja Johannes Heinola sekä Mirjami Uusitalo. Lähettikokousta seuraavaan kirkon yhteistyökokoukseen odotamme vielä Suomesta aluekoordinaattori Tapani Kaitaista. Vielä me kaikki – juuri ja juuri- mahdumme vierastalon pitkän ruokapöydän ääreen!

Tulomme jälkeen olemme tehneet hyvin tavanomaisia asioita: purettu matkalaukkuja, Aki on viihtynyt tuolla vierastalon korjaamolla, itse olen vastaillut vastaamatta jääneeseen nuttupostiin.

Nuttuprojekti

Ajatuksissani oli käydä niin pian kuin mahdollista nuttuprojektin seurantamatkalla Black Lion – sairaalassa. Se toteutui jo eilen. Sain jälleen mukaani työtoverini Helena Räisäsen, joka on synnyttänyt esikoisensa siellä. Tapasin sairaalan johtajan, tohtori Aster Tseggayen ja hän kertoi, että nutut ovat tulleet hyvin perille postin kautta ja niitä on jaettu myös viidessä muussa valtion sairaalassa Addis Abebassa ja lisäksi viidessä aluesairaalassa ja noin 20 terveyskeskuksessa.  Niitä on jaettu tietysti myös Airan sairaalassa sekä AAI – orpokodissa, Kechene Tsehaye – orpokodissa, Jimman ja Addis Abeban Äiti Teresa- kodeissa. Saamme palautetta, että äidit ovat oikein onnellisia saadessaan lapselle nutun sairaalasta kotiutuessaan. Joistakin paikoista olemme kuulleet, että se on lisännyt äitien hakeutumista sairaaloihin synnyttämään. Edelleen vain 6-8 % Etiopian naisista synnyttää koulutetun hoitajan avustamana.

Suomalaiset naiset, yli 200 erilaista naisten ryhmää, koululuokat, työpaikkaryhmät jne. ovat kutoneet yhteensä enemmän kuin 34.000 nuttua. Projektiin osallistuneiden naisten määrää en osaa edes arvioida, tiedän, että nuorin on ollut 7 vuotias ja vanhin 97-vuotias. Nutun kutojissa on jopa kolme miestä. Lähettäjäosoitteista löytyy 318 pitäjää tai postitoimistoa. Nuttutietoja ja oman ryhmäsi tai pitäjäsi voit tarkastaa www.tuppurainen.fi/blogit/category/nuttu. Mikäli se puuttuu, siitä kannattaa ilmoittaa minulle sähköpostitse. Lähetyskuluissa ovat olleet mukana paikallislehdet, pankit, yhdistykset, seurakunnat ja monet yksityiset.

Nutut ovat olleet esillä kahdessa museossa, Raumalla ja viimeksi Jyväskylässä käsityömuseossa ja useammassa näyttelyssä ympäri Suomen. Nutun kutojia löytyy myös Ruotsista, Eestistä, Englannista, Espanjasta, Belgiasta, USA:sta ja Australiasta. Nuttu on esiintynyt neljä kertaa Suomen TV:ssä ja siitä on kirjoitettu yli 100 artikkelia erilaisissa suomalaisissa lehdissä. Nuttuja on mennyt myös Nepaliin, Tansaniaan, Israeliin, Tansaniaan, Thaimaaseen, Namibiaan ja Sierra Leoneen. Nutun ohje on käännetty ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, unkariksi ja eestiksi.

Sain juuri edellispäivänä ilmoituksen, että Maailman terveysjärjestö WHO Genevessä on lähdössä mukaan nuttuprojektiimme Sveitsissä suunnaten nutut Afganistaniin. Ei hassumpaa!

Saan päivittäin monia ilmoituksia lähetetyistä nutuista. Yritän vastata jokaiseen sähköpostitse lähetettyyn nuttuviestiin. Kortteihin en valitettavasti ole kaikkiin ehtinyt vastaamaan.

Nutulla on omat Facebook -sivut ”Nuttu” ja pienempi, vähemmän aktiivinen englanninkielinen ryhmä ”Baby sweaters to Ethiopia”. Nuttu -ryhmällä on vajaat 2000 fania. Tervetuloa mukaan!

En voi tässäkään muuta kuin hyvin nöyränä kiittää ihan jokaista nutun tekijää ja paketin lähettäjää sekä mediaa, olette tehneet projektista aivan mahtavan. Kukapa meistä olisi uskonut nutun saavuttavan tällaista menestystä katsoessamme ensi kertaa ihanaa keltaista nuttuvauvan kuvaa!

NUTTUPROJEKTIMME SIIS JATKUU. Nuttuja voi lähettää nyt myös minun Etiopian osoitteellani (yllä), jolloin voin ilmoittaa yksityisen paketin perille tulosta.

Olen joillekin kertonut SUURESTA unelmastani: Äitiyspakkauksen luomisesta Etiopiaan.

Suomessa äitiyspakkaukset lahjoitettiin ensin hyväntekeväisyysjärjestöjen toimesta vähävaraisille äideille, kunnes 1938 äitiyspakkauksen saivat kaikki äidit. Edellytyksenä olivat neuvolakäynnit. Vaatimaton oli myös ensimmäinen suomalainen äitiyspakkaus aikoinaan:

• viisi paitaa (vastaa meidän kangasnuttua)
• viisi nuttua (vastaisi flanellista tehtyä kangasnuttua)
• neljä napavyötä (pitkä kangassuikale, joka sidottiin navan päälle)
• neljä flanellista kapalovaippaa (siis niitä, joihin vauva kapaloitiin)
• housuvaippa
• selluloosavanua
• pesulappu
• äidin lakana
• äidin pyyheliina
• sideharsokangasta 2,5 metriä (ilmeisesti vaippojen tekoon)
• kaksi ruokalappua
• 2 röyhelöä
• saippua
• kumialusta

Meidän kaikkien muistama pahvilaatikko, josta päällystämällä tehtiin vauvan ensimmäinen sänky, tuli suomalaiseen äitiyspakkaukseen vuonna 1955. Samoin valkoinen emalivati, jossa pestiin vauva ja keitettiin vauvan vaatteet puhtaiksi. Eräs äitiyspakkauksesta tehty suomalainen tutkimus kertoi, että Suomessa äitiyspakkauksessa ei ole kertaakaan ollut mitään villavaatetta niiden kalleuden takia.

Nyt näissä neuvotteluissa Black Lion -sairaalan johtajan kanssa alettiin keskustella täällä Etiopiassa tehtävistä nutuista, joka voisi olla alku sille unelmoimalleni äitiyspakkaukselle.

Tähän liittyy vielä nututtajien kauan odottama ja kyselemä KANGASNUTTU, jonka Suuri Käsityö-lehti on pyynnöstäni suunnitellut ja kaavoittanut ja joka julkaistaan helmikuun 2011 lehdessä.

Mitä sinä ehdottaisit Etiopiassa jaettavan äitiyspakkauksen sisällöksi? Mietittävää riittää: mistä löydämme projektille rahoituksen, etiopialaisen vetäjän, ompelijat, kutojat, muut tekijät, ompelukoneet, puikot, langat, tilat? Tekijöinä voisimme ajatella esim. HIV+ naisia tai vammaisia naisia, joilla ei yleensä ole mitään ansiomahdollisuuksia. Kaikenlaisia vihjeitä otetaan tässä vaiheessa oikeasti vastaan. Olen myös kiitollinen, jos muistatte asiaa rukoillen.

Tämä ystäväkirjeemme meni vähän tällaiseksi nutusteluksi, mutta jospa seuraava olisi sitten taas erilainen.

Lämpimin terveisin Pirkko ja Aki Tuppurainen

Helmikuun loppu ja maaliskuun alkupäivät olivat rauhaisaa aikaa, takana oli kirkon yhteistyöneuvottelut ja lähettikokouksemme ja vierastalomme tyhjeni väestä. Teimme toimistotöitä ja kaiken piti olla ihan sellaista normaalia.

Sitten saimme pe 4.3 puhelun ja pienen sähköpostiviestin Lehtisen Mikalta Jimmasta, jossa hän kertoi, että Jimman maakunnassa muslimit olivat keskiviikkona 2.3 polttaneet kristittyjen kirkkoja. Tilanne jatkui uhkaavana ja meille kerrottiin, että päätie Jimman ja Addiksen välillä oli poikki perjantaina iltapäivällä. Samoihin aikoihin aloin suunnitella lähettiemme kutsumista pääkaupunkiin, mutta Jimman kirkon johdon mielestä ei ollut yhtään turvallista tietä, jota myöten he olisivat voineet tulla. Perjantain ja lauantain välinen yö sujui onneksi rauhallisesti eikä ollut mitään merkkejä siitä, että tilanne olisi karannut käsistä ja levinnyt Jimmaan. Koska päätie oli lauantaina avoin, Jimman kirkon johto kehotti evakuoimaan lähetit. Lehtisen nelilapsinen perhe tuli lauantaina Addis Abebaan. Heinolat jäivät Jimmaan. Lehtiset asuivat meidän kodissamme tässä vierastalolla, joten meillä oli iloista vilinää parisen viikkoa. Kirkon johdolla Jimmassa oli yllin kyllin huolta ilman paikalla olevia ulkolaisia työntekijöitä. Mitään konkreettista vaaraa läheteillämme ei kuitenkaan koko aikana ollut. Olimme kiitollisia myös siitä, että koko ajan puhelin ja sähköposti toimivat.

Hallituksen joukot menivät sitten lopulta eri evankelisten kirkkojen ja ortodoksikirkon johdon pyynnöstä levottomuusalueelle turvaamaan rauhaa ja järjestystä. Paljon pahaa ehdittiin kuitenkin ennen sitä tehdä. Kaikkiaan 58 kirkkoa tuhottiin (niistä 13 Mekane Yesus – kirkkoja eli siis luterilaisia kirkkoja) 41 kristittyjen taloa hävitettiin (10 niistä oli Mekane Yesus- seurakuntalaisten) Eniten vaurioitui Kale Hiwot kirkkoja (baptistikirkko), mutta joukossa oli myös Mulu Wangel eli helluntaikirkkoja. Kristityt pakenivat armeijan ja poliisin turviin.

Toiset pakenivat Jimmaan asti, jossa sekä Mekane Yesus –kirkon että Kale Hiwot- kirkon alueilla oli satoja pakolaisia. Toisilta oli mennyt kaikki omaisuus, toiset taas pelkäsivät henkeään. Muslimit ovat alueella enemmistö, kristittyjä on noin 15 %. Kristityt ovat usein muualta tulleita koulutettuja ihmisiä; hoitajia, opettajia ja valtion virkamiehiä, jotka ovat työssä tällä alueella.

Kun tilanne saatiin rauhoitetuksi, olikin edessä katastrofiaputyö ja sovinnon rakentaminen. Kirkkojen uudelleen rakentamisesta puhumattakaan. Lähetyksemme on vuodesta 1995 lahtien osallistunut Jimman alueella yli 20 kirkon rakentamiseen ja osa tuhotuista kirkoista oli siis lähetyksemme rahoittamia. Keräsimme vaatelähetyksen näille alussa taivasalla yöpyneille kristityille, joita siis oli käsityksemme mukaan yhteensä noin 5000, useimmat naisia ja lapsia. Yksi vauvakin syntyi tuohon pakolaisjoukkooon. Lämmin kiitos Miikka, Raija, Elisa, Hanna, Kyllikki ja Timo, jotka vierailivat Etiopiassa ja olivat valmiit luopumaan omastaan hätää kärsivien hyväksi! Lähetyksemme antoi myös raha-avustuksen Jimman kirkolle. Mikäli sinä tunnet kehotusta auttaa tässä tilanteessa, voit avustaa Suomen Ev. Lut. Kansanlähetyksen tilille IBAN: F1832070 1800 0283 25, SWIFTH: NDEAFIHH merkinnällä Jimman kirkot. Ehkä seurakunnassasi voitaisiin kerätä kolehti kirkkojen uudelleen rakentamiseen. Meillä ei ole vielä kustannusarvioita kirkon hinnasta, koska kirkon johto miettii vielä, minkälaiset kirkot pyritään rakentamaan. Pienikin apu on tervetullut! Käytettyjä vaatteita emme pysty tullaussyistä ottamaan Suomesta vastaan, vaikka siellä olisikin intoa niitä lähettää.

Mekane Yesus- kirkon presidentti ja evankelioimistyön johtaja vierailivat Jimman kirkon johdon lisäksi paikalla tutkimassa tilannetta ja rohkaisemassa kristittyjä. Suurlähetystömme oli erittäin kiinnostunut tilanteesta ja lähettiemme hyvinvoinnista. Kirkon kehitysosasto teki katastrofi –ja jälleenrakennustyölle projektisuunnitelman. Lähetysten edustajat kutsuttiin saamaan informaatiota. Kirkon johto, muslimijohto ja valtion edustajat ovat kokoontuneet tapahtumien aikana monesti keskustelemaan tilanteesta.

Tilanne on edelleen tätä kirjoitettaessa herkkä alueella. Jimman kirkon johto onkin kieltänyt lähettejämme menemästä alueelle, jossa eivät armeija ja poliisivoimat ole tilannetta vahvasti suojaamassa.

Akinkin työhön tämä vaikuttaa aivan suoraan, koska hänen piti nyt kuivan kauden aikana suojata juuri tuolla alueella lähteitä. Aki pääsi kuitenkin käymään Darimun alueella, jonne suunnittelemme uutta kehityshanketta ja se matka meni oikein hyvin ja turvallisesti. Ensi sunnuntaina hän lähtee Suomen suurlähettilään kanssa tutustumaan muslimien tekemiin tuhoihin ja lähetyksemme projekteihin.

Kristityt alueella eivät siis alkaneet kostotoimenpiteisiin eikä alueella ollut yhteenottoja muslimien ja kristittyjen välillä, vaan tuhotöitä tekivät pelkästään muslimit. Kaksi henkilöä kuoli tuhotöiden yhteydessä koettaessaan rauhoittaa tilannetta, toinen oli ortodoksikristitty poliisi ja toinen muslimi. Muutama loukkaantui vakavasti ja joutui sairaalahoitoon. Tapahtumien alkuusyystä tiedetään jonkun verran, se liittyy Koraanin häpäisemiseen, josta Mekane Yesus- kirkon johdon mukaan viimeisten poliisitutkimusten mukaan turhaan syytettiin kristittyjä.

Lehtiset palasivat turvallisesti Jimmaan la 19.3. Toivomme ja rukoilemme, että tilanne säilyisi rauhallisena! Rukoilemme myös viisautta ja voimia Mekane Yesus –kirkon työntekijöille, erityisesti Jimman koordinaattorille Hailulle.
Mekane Yesus-kirkon presidentti Wakseyom Idosa kirjoitti näistä tapahtumista lähetysjärjestöille ja päätti seuraaviin sanoihin:

”Apostoli muistuttaa meitä, että teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, teidän, joilla on se sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan (Fil. 1:29-30). Kiitän Jumalaa hänen varjeluksestaan ja armostaan sekä rohkeudesta, jota hän antaa valituilleen heidän kärsiessään Kristuksen tähden! Heille ja meille kaikille on toivo. Kristus elää ja on aina oleva Immanuel – Jumala meidän kanssamme – sekä ilojen että vaikeuksien aikoina.”

Monin lämpöisin terveisin Pirkko ja Aki